Monika Fagerholm ja hoitava kirja
This is a subtitle for your new post
Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n 45-vuotisjuhlavuotta juhlittiin 14.3.2026 Tekstin talolla Helsingissä vuosikokouksen ja kakkukahvien merkeissä. Permantosali täyttyi yhdistyksen jäsenistä.
Kirjailijavieraaksi saapui tuore Finlandia- ja Runeberg-palkintojen voittaja kirjailija Monika Fagerholm. Esityksessään ”Kirjan terapeuttisuus” hän valotti paitsi omaa kirjailijan uraansa myös työtään kirjoittajaohjaajana.
Fagerholmin omissa kokemuksissa kirjailijan uralla ja tavassa kohdata ohjattavansa ja luotsata heitä eteenpäin kirjoittajina ja kohti kirjailijuutta on paljoon kirjallisuusterapiaohjaajille ja kirjallisuusterapeuteille tuttua. On tärkeää lähteä liikkeelle itsestä, omista kysymyksistä. Hänen mukaansa luomisessa on aina kyse siitä, miten oma itse on mukana prosessissa. Kirjaa ei voida vain tuottaa. Hän oli aikanaan saanut opettajaltaan Outi Nyytäjältä ohjeen nähdä omin silmin, ei jonkun toisen silmin, ja kirjoittaa sitten kuin pieni eläin. Tämä pieni eläin on pitkälti aistillisuus. Lukemiseen hänen ohjeensa on kysyä itseltä, millä tavalla tämä kirja koskettaa juuri minua. Samalla on hyvä miettiä, kuka on ja missä olosuhteissa.
Fagerholm uskoo kirjoittamisen terapeuttisuuteen. Hän kertoi mullistavista muutoksista ohjattavissaan kirjoittamisen myötä. Kostamisen ajatuksella kirjoittamaan lähtijä on löytänyt ymmärtävän äänen ja opettajien koulussa latistama omaleimaisen kirjoittamisen voiman. Fagerholmin mukaan tekstin rytmi, melodia on terapeuttista. Melodia syntyy, kun laittaa itsensä tekstiin. Se, että lähdetään liikkeelle jostain ja päädytään johonkin, on terapeuttista. Omista kysymyksistä, omista polttopisteistä liikkeelle lähteminen saa hänen mukaansa aikaan energian, joka vie prosessia eteenpäin. Myös jumista liikkeelle pääseminen on terapeuttista.
Kirjailijan mukaan hyvä kirja polttaa. Jos se polttaa kirjoittajassaan, se polttaa myös lukijassa. Sen synnyttämiseen tarvitaan kahdenlaista energiaa, rationaalista energiaa suunnitteluineen ja kielen tasolla sekä intuitiivista ja irrationaalista energiaa, luomisen tilaa.
Tämä oli ilahduttava ja raikas puheenvuoro siitä, miten terapeuttisen ja luovan tai ammatillisen kirjoittamisen rajapinnoilta löytyy paljon samoja elementtejä – vaikka moni kirjailija on kieltänyt, että heidän kirjoittamisessaan olisi mitään terapeuttista. Kuten kirjallisuusterapian grand old lady Gillie Bolton on todennut, luovan ja terapeuttisen kirjoittamisen raja on veteen piirretty viiva. Tietysti kirjallisuusterapiayhteyksissä on kuitenkin myös omat toimintatapansa ja reunaehtonsa etenkin hoidollisiin seikkoihin liittyen, mikä erottaa kirjallisuusterapian luovasta kirjoittamisesta.
Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksen juhlavuoden vietto jatkuu, mm. Tarinoiden mielessä Suomenlinnassa 19.9.2026.
