Kuusihameen helmat laskeutuivat Oodin Saarikoski-matolle
This is a subtitle for your new post
Sain kunnian esitellä romaaniani Kuusihameen helmassa. Vihtiläisen torpan tarina Helsingin keskustakirjasto Oodissa tammikuisena perjantai-iltana 16.1.2026. Kolmannen kerroksen Saarikoski-matto sohvineen kutsui tällä kertaa moninaisen joukon tuttuja ja vähemmän tuttuja, entisiä ja nykyisiä kollegoita ja kirjoittavia asiakkaita. Tarja Ruohonen haastatteli minua jo neljättä kertaa. Leena Miettinen toimi tausta-apuna ja hoiti kirjamyyntiä.
Jaoin kokemuksia kirjoitusprosessin eri vaiheista ja tiedon hausta. Kysymyksiä herätti se, onko tarina muuttunut prosessin myötä ja jos, niin miten. Lähinnä tarina laajeni ja syveni. Aloitin vuoden 1918 tapahtumista Vihdissä enkä siinä vaiheessa tiennyt kirjoittavani myös talvi- ja jatkosodasta.
Tarja Ruohonen kertoi havainnoineensa kuulijoiden keskittymistä, kun luin otteita, joissa kymmenvuotias menee viemään isälleen ruokaa metsään kuusen alle, jossa tämä on piilossa, ettei joutuisi teloitettavaksi, ja jossa tämä sitten kuitenkin haetaan. Vakavankarvaista hilpeyttä yleisössä herätti tieto, että jotkut onnistuivat pysyttelemään sillä tavoin puolueettomina, että saivat papereihin merkinnän vaaleanpunainen.
Esittely poiki ilokseni, etenkin kahden kesken tai pienissä porukoissa jälkeenpäin, jaettuja kokemuksia oman perheen ja suvun tai naapurien tilanteista vuoden 1918 tapahtumissa, osallisuudestakin, sekä asenteista jälkikäteen, useammassakin sukupolvessa. Oli niitä, jotka eivät puhuneet mitään, mutta joista saattoi rivien välistä aistia jotakin. Oli niitä, jotka kyräilivät eri puolella olleita vielä pitkään jälkikäteen, ehkä edelleen. Oli myös sellaisia naapuruksia, jotka tulivat normaaliarjessa hyvin toimeen, mutta maistissa kaunat nousivat esille, painuakseen taas piiloon, jotta elämä jatkuisi.
Juuri näin toivon romaanin toimivan, herättävän muistoja, keskustelua ja kenties tarvetta selvittää oman suvun vaiheita ja kokemuksia, auttavan ymmärtämään jotain, mikä ei kenties ole tullut sanotetuksi.
Lämmin kiitos Oodille ja kirjastonhoitaja Miika Osamitsulle erinomaisen hyvin toimivista järjestelyistä! Kiitos taas myös Tarjalle ja Leenalle sekä yleisölle!
Kuva: Greta Turunen
