Kuusihameen helmassa Nummelan kirjastossa
This is a subtitle for your new post
Minulla oli 8.11.2026 ilo saada esitellä romaaniani Kuusihameen helmassa. Vihtiläisen torpan tarina jo toistamiseen sen syntysijoilla Vihdissä. Tällä kertaa tarinan otti vastaan Nummelan kirjasto ja monitoimitilallinen kuulijoita, osa Vihdistä, osa kauempaa. Jotkut olivat jo lukeneet kirjan, jotkut tutustuivat siihen ensimmäistä kertaa. Tarja Ruohonen haastatteli minua.
Seuraavan päivän isänpäivän kunniaksi aloitin tekstinäytteet katkelmalla kesäiseltä heinäpellolta, jonka työn touhussa tarinan 10-vuotias Oiva ihailee isänsä rivakkaa niittoa ja kannustaa isää voittoon leikkimielisessä jokavuotisessa niittokisassa naapureiden kesken. Toisessa katkelmassa Oiva vie isälleen ruokaa metsään, koska isä piilottelee siellä, ettei joutuisi teloitettavaksi vuoden 1918 rankkana keväänä. Isä selviää teloitukselta Lapikkaannummella, mutta joutuu Viaporin vankileirille.
Kerroin muun muassa tarinan kirjoitusprosessista ja jo monta vuosikymmentä sitten syntyneistä ”alkukuvista”, nuoresta asti mielessäni piilleistä tarinan aihioista, jotka sitten melkein yhtäkkiä lähtivät siirtymään tietokoneen ruudulle. Alkukuvat minulle tarjosi aikanaan naapurin iäkäs mies, joka tuli tutustumaan uusiin kesämökkiläisiin ja kertoi tapahtumista lapsuudessaan. Tuo ruuan isälle metsään vieminen oli toinen alkukuvista ja kietoutuu hänen sukunsa tarinaan.
Kiitollisena tarjoilen nyt lukijoille nuo alkukuvat höystettynä historiatiedolla, faktan ja fiktion romaanin muotoisena kudelmana, jossa henkilöiden vahvat tunteet kulkevat mukana. Olen saanut eläytyä torpan emäntä Elviiran hoivaan, huoleen ja lonkkakipuihin ja ennen kaikkea periksiantamattomuuteen sekä 10-vuotiaasta ikämieheksi kasvavaan Oivaan, joka kirjan toisessa osassa sotii omat talvi- ja jatkosotansa.
Nummela ei ole tarinan keskeisiä tapahtumapaikkoja, mutta Nummela mainitaan kirjassa noin 50 kertaa, paitsi läpikulkupaikkana myös vuoden 1918 tapahtumien yhtenä näyttämönä.
Tarinani väliotsikot ovat Kaarlo Rannan muistiinpanoista kootusta kirjasta Vihtiläisii luntterlukui (SKS). Myös tuo kirja on kulkenut matkassani nuoruudesta asti, on aikanaan ostettu Nummelan osto- ja myyntiliikkeestä, jonne piti aina Nummelaan mennessä ensimmäisenä rynnätä tutkimaan kirjahyllyjä ja kiehtovia vanhoja tavaroita. Surullista on, ette tuota kirjassakin vilahtavaa entistä upeaa harmoonitehtaan rakennusta enää ole.
Esittelyni poiki puheenvuoroja muun muassa siitä, kuinka tietoa menneistä ajoista ja sodista olisi tärkeää viedä nuorisolle ja kuinka juuri tällainen romaanin muoto voisi olla otollinen heille. Minulle tärkeä oli poliittisen historian dosentin Eino Ketolan kommentti sen merkityksellisyydestä, että historiaa kirjoitetaan fiktion keinoin niin, että ihmisten tunteet ja kokemukset tulevat mukaan.
Lämmin kiitos Nummelan kirjastolle ja tapahtumavastaava Saara-Maria Palmulle sekä haastattelijalleni Tarja Ruohoselle ja tausta-apuna toimineelle Eeva Nopsaselle!
