Andrei Tarsalainen in memoriam

28.11.1954 – 19.4.2028.128.11.1954 – 19.4.20251.1954 – 19.4.202525

28.11.1954 – 19.4.2025

Andrei Tarsalainen, tuttujen kesken Antti, oli kielenkääntäjä, toimittaja, kirjailija ja trubaduuri. Hän oli minulle tuttu kollega-ystäväni Anne Tarsalaisen puolisona.

Andrei Tarsalaisen esikoisteos Kuunlaaksot. Kirjeitä itärintamalta (2005) pohjaa hänen vanhempiensa sodanaikaiseen kirjeenvaihtoon. Vanhemmat olivat lapsuudenystäviä suomalaisessa yhteisössä ja rakastuivat viisi vuotta kestävän kirjeenvaihdon myötä, kun mies oli sijoitettuna itärintaman raaimmille taistelukentille. Äiti oli onnistunut säilyttämään kirjeet piiritetyssä Leningradissa ja ollessaan evakossa Tseljabinskissa.

Teoksessaan Lapsuuteni sillat. Muistoja lapsuuteni ja nuoruuteni Leningradista (2013/2020) Tarsalainen avaa kirjan nimen mukaisesti lapsuusmuistojaan entisestä Leningradista Neuvostoliitosta, maasta, jota ei enää sellaisena ole. Hän oli taustaltaan inkerinsuomalainen ja muutti Suomeen 28-vuotiaana tavattuaan vaimonsa. Teoksessa on paitsi muistelua omasta lapsuudesta myös kuvausta vanhempien ja sukulaisten vaikeista elämänkohtaloista Neuvostoliitossa ja Stalinin vainoissa. Kirjan loppuosassa on neuvostoaikaisten laulujen sanoituksia, jotka Tarsalainen on suomentanut ja joita hän on trubaduurina soittanut ja laulanut.

Rukokokoelmassaan Seitsemäs kukka (2017) Tarsalainen tutkii herkin haikujen vedoin elämää, turvaa, kohtaamisia ja luontosuhdetta. Mukana on ripaus antiikin mytologian kaikuja.

aamuaurinko

liukuu sisään idän porteista –

laupias Eos

Uusimmassa runokokoelmassaan Elämänlanka (2025) Tarsalainen jatkaa herkkien luontohavaintojen ja olemassaolon ihmettelyn äärellä mutta myös suuntautuu kohti tulevaa kuolemaa, jonka hän vakavan sairauden myötä tiesi ennen pitkää olevan edessä.

Kun katson yli kaiteen

vuolaana virtaavaa koskea,

tunnen seisovani ajan peräkeulalla.

***

Tähän maailmaan

minä synnyin kuin uni uneen

ja kerran katoan kuin usva aamuun.

Olen saanut kunnian olla kannustamassa Tarsalaista runojen kirjoittamiseen, joita julkaistiin ensin päätoimittamassani Kirjallisuusterapia-lehdessä, minkä rohkaisemana syntyi runokokoelma Seitsemäs kukka.

Andrein vaimon Anne Tarsalaisen romaaneissa Lupaus Jaltalla (2019) ja Ettet unohtaisi nimeäsi (2021) valottuvat Andrein tie Suomeen sekä asettuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja pariskunnalle tärkeään kotiin Kuunlaaksoon Tuusulassa.

Muistan Andrein lempeänä ja viisaana miehenä, jolla oli rohkeutta olla herkkä runopoika ja kohtaamisissa lämmin ja läsnä. Muistan hänen trubaduuriesityksensä isommissa ja pienemmissä tilaisuuksissa sekä kauniiden ja haikeiden venäläisten laulujen kaiut. Muistan myös keskustelumme antiikin ajan perinnöstä ja hieman pilke silmäkulmassa meidän yhteisen viehättyneisyytemme vanhoihin Volvo-merkkisiin autoihin.

Andrei Tarsalaisen teksteissä meille jää itärajan takaa sellaista perintöä, johon emme tässä maailmanajassa kenties pitkään aikaan, jos koskaan, pääse kosketuksiin – ja myös kuuluu sellaisia historian kaikuja, joiden emme toivo historian kulussa toistuvan. Ennen kaikkea haluamme kuitenkin muistaa hänen haikujensa kauniin kaiun.

Silja Mäki on psykoterapeutti, kirjallisuusterapeutti ja kirjallisuusterapiakouluttaja sekä Kirjallisuusterapia-lehden vastaava päätoimittaja.

Kuva: Anne Tarsalainen