Elämän suurista kysymyksistä makaaberin keinoin

This is a subtitle for your new post

Addams Family -musikaali Vantaan näyttämöllä

Mustanpuhuva tyylikäs isä Gomez, vamppiäiti Morticia, joka kaihoaa Pariisin viemäreihin, mustamekkoinen kapinallinen teinityttö Wednesday sekä kidutuksesta ja räjähdyksistä nauttiva raitapaitainen pikkuveli Pugsley. He eivät kuitenkaan ole vampyyreita. Groteskin ja makaaberin ulkoasun alta kuoriutuu mitä vahvin ihmisyys, perheyhteys ja toisista välittäminen.

Sukuyhteys myös taaksepäin on perheellä vahva. Kuolleet vanhemmat ja esivanhemmat kutsutaan tasaisin välein haudoistaan maan päälle seurustelemaan ja tanssimaan. Toisaalta lasten vanhemmat eivät tiedä, kumman äiti talossa pyörivä ja isoja asioita aikaan saavia  keitoksiaan sekoitteleva mummo on.

Vantaan näyttämö on ottanut rohkean askeleen tuodessaan Vantaan Kulttuuritalo Martinuksen estradille Charles Addamsin sarjakuvatekstiin perustuvan Broadway-esityksen Addams Family – ja tekee sen vakuuttavasti ja vankalla ammattitaidolla.

Moni muistaa omasta lapsuudestaan tai on lastensa kanssa katsonut tv-sarjaa ja elokuvaa tai pelannut videopeliä, jossa mustanpuhuvilla hahmoilla riittää vauhtia ja ääntä. Charles Addams (1912–1988) oli yhdysvaltalainen pilapiirtäjä, joka kulki jo lapsena mielellään hautausmailla ja piirsi hauta-arkkuja ja luurankoja. Addams Familyn Morticia-äiti muistuttaa kahta hänen vaimoaan.

Mustan huumorin ja makaaberin keinoin on mahdollista kertoa perhesuhteista paljon ja syvällisesti. Tarina kysyy, kuka on lopulta normaali ja kuka outo. Lähtökohta on tilanne, jossa perheen tyttö on rakastunut tavalliseen poikaan ja haluaa hänen kanssaan naimisiin. Perheiden on aika tutustua, mikä jännittää ja pelottaa molempia. Kaikki neljä vanhempaa löytää tarinassa itsestään uusia puolia – tai pikemminkin uskaltaa myöntää tarpeensa ja epätäydellisyytensä. Entä onko normaalia rakastua kuuhun, kuten kuukasvoinen setä Fester tarinassa?

Teksti kysyy myös, kuinka tärkeää on puhua aina totta, ja tarkastelee toden puhumisen vaikeutta. Salaisuuksia ei saisi olla, ei puolisoiden eikä lasten ja vanhempien välillä. Mutta onko se mahdollista? Pyllistääkö väistämättä joskus toiselle rakkaalleen, kun tekee hyvin toiselle? Isä Gomez on pinteessä kahden naisensa, vaimonsa ja tyttärensä, tarpeiden ja miellyttämisen välissä. Entä mikä saa oivaltamaan sen, kuinka me helposti huomaamattamme toistavamme vanhempiemme tapoja, vaikka uskomme voivamme elää elämämme täysin toisin ja rehellisemmin?

Jyrki Lepomäki pitää keitosta koossa perheenisä Gomezina vakuuttavasti ja hahmon herkän ja ymmällään olevan puolen esiin tullessa koskettavasti. Ira Venäläisen Morticia-äiti on vaikuttava hahmo, joka pitää hillityn tyylinsä ojennettuine pitkine kynsineen loppuun saakka. Sallamari Tervosen Wednesday säihkyy tulta ja tappuraa. 15-vuotiaasta Leo Monnetista, joka on tässä esityksessä Pugsley-pojan hahmossa, varmasti vielä kuullaan. Elmeri Putkosen Fasteristä löytyy kuuhaaveineen liikuttavaa herkkyyttä.

Esitys on musiikillisesti ja visuaalisesti vahva, ei liian musta vaan tyylikkään tummasävyinen. Koreografiat ovat näyttäviä, etenkin monet joukkokohtaukset, joissa kuorona toimivat esivanhemmat ovat tärkeässä roolissa. Päähenkilöiltä kuullaan vaikuttavia laulusuorituksia. Etenkin Jyrki Lepomäen Gomezin laulu tyttärelle jää koskettavana mieleen. Anna Hynnisen vävyn äidin hahmo kasvaa vaatimattomasta hiirulaisesta tahtonsa näyttäväksi naiseksi, minkä kruunaa vahva lauluesitys pöydällä seisten. Ohjaaja Simo Lappalainen saa olla tyytyväinen joukkoonsa.

Vantaan näyttämön Addams Family -musikaalia voi lämpimästi suositella niin musiikista ja tanssista nauttiville kuin niille, jotka janoavat syvällistä pohdintaa ihmisyydestä ja perhesuhteista.



Kuvassa Jyrki Lepomäki Gomezina ja Ira Venäläinen Morticiana tanssin pyörteissä. Kuva. Silja Mäki .