Koronasatu antaa toivoa

Kuluneena syksynä aikuisten satuterapiaryhmäni toteutettiin ajan hengen mukaisesti ja koronavusepidemian pakottamana etäyhteydellä. Mukana oli kuusi rohkeaa naista.

Ryhmä eteni tavalliseen tapaan perinteisten kansansatujen, Ruususen, Tuhkimon ja kumppaneiden, voimin. Matkaa omaan mieleen tehtiin myös H. C. Andersenin Lumikuningattaren jalanjäljissä.

Ryhmän kruunasi, kukas muu kuin korona. Sain toteuttaa pitkään muhineen ja muutamassa yhteydessä lausumani ja kirjoittamani ajatuksen: Jos Tove Jansson olisi täällä, millaisen hahmon ja tarinan hän koronasta loisi?

Janssonin paikalla sai kunnian olla taitava sadunkertoja Xene Turpela, jonka kaksi satua luin virikkeeksi ryhmän osallistujille. Tämä  jälkeen osallistujat saivat itse kirjoittaa omat koronasatunsa. Niistä tuli mainioita. Koronan kauhuja katsottiin silmästä silmään. Sen myötä korona otettiin haltuun, pantiin pakettiin, pienennettiin inhmillisiin mittoihin. Hahmon takaa alkoi kurkistella toivo – toivo paremmasta huomisesta, ihmisten järkiintymisestä luonnon raiskaamisessa, toisista huolehtimisen tarve ja kyky.

Satu osoittaa myös sen, miten sadun keinoin on mahdollista kohdata vaikeasti lähestyttäviä asioita, kuten ihmisen ahneutta ja pahuutta ja vaikkapa vaikean tilanteen kieltämisestä kumpuavia salaliittoteorioita, suoraviivaisesti.

Tässä osallistujan, Pikin, luvalla hänen mainio satunsa, joka kantaa selkeydessään nimeä Koronasatu. Kiitos paljon, Piki!

Sadun myötä haluan toivottaa kaikille oikein hyvää ja turvallista joulua ja onnea ja terveyttä uudelle vuodelle 2021!

KORONASATU

Olipa kerran planeetta, jota hallitsi paha kuningas. Hän halusi valloittaa ja tuhota koko maailman ja  niinpä hän oli vanginnut joukon tiedemiehiä ja pakottanut heidät armeijan salaiseen viruslaboratorioon valmistamaan virusta, jonka avulla hän pystyisi hallitsemaan tai tuhoamaan kaiken. 

Tiedemiehet työskentelivät päivin ja öin. He laittoivat putkiloihin lepakoiden ZC45 ja ZXC21 virusta ja sekoittivat siitä genomiseosta. He sekoittivat ja sekoittivat ja koeputket poreilivat, kunnes  he olivat tyytyväisiä lopputulokseen ja yksi tiedemiehistä sai luvan avata puoli vuotta suljettuna olleen laboratorion oven ja lähteä kuninkaan luokse kertomaan saavutuksesta.

– Nyt me olemme saaneet tehdyksi sellaisen viruksen, joka pystyy hyökkäämään kaikkia maailman ihmisiä vastaan ja se voi kiinnittyä ihmisiin monin eri tavoin ja sillä  te tulette saamaan koko maailmantalouden ja ihmisten terveyden tuhottua ja kaikki kansakunnat polvilleen. 

Kuningas taputti käsiään ja hohotti kovaan ääneen, mutta sitten hän vakavoitui ja kysyi:

– Onko virukselle vastalääkettä? Mitä jos minä saan sen?

– Ei vielä, mutta kehittelemme sitä koko ajan, tiedemies vastasi.

– Tulkaa viipymättä kertomaan minulle, kun saatte sen tehtyä. Sen jälkeen palkitsen teidät kullalla ja timanteilla ja päästän teidät vapaaksi. 

Mutta sitäpä eivät kuningas ja tiedemies tienneet, että mitätön koronaperhe oli tarttunut kiinni tiedemiehen valkoiseen takinliepeeseen  ja päässyt jo livahtamaan ulos laboratorion ovenraosta tiedemiehen lähtiessä kuninkaan luokse. 

Tämä mitätön koronaperhe sikisi vauhdilla ja tartutti ihmisiä ja kohta oli jo miljoona ihmistä kuollut ja maailmantalous oli sekaisin ja kuninkaan ihmetellessä asiaa, tiedemiehet pahoittelivat, että eräs koronaperhe oli kuin olikin päässyt karkuteille ennenaikojaan. Mutta kun paha kuningas kuuli tästä, hän ei sättinytkään huolimattomia tiedemiehiä vaan taputti käsiään ja hohotti suu niin auki, että pienen pieni koronavauva, joka oli piileskellyt kuninkaan parrassa hyppäsi tämän nieluun ja tarrautui kiinni keuhkoihin ja tappoi pahan kuninkaan.  

Tiedemiehet iloitsivat päästessään vapauteen ja niin he tulivat ulos laboratoriosta rokote mukanaan. Ihmiset saivat rokotetta ja alkoivat miettiä omia elintapojaan, todeten, että kylläpä he olivat olleet aivan sekaisin päästään ja niinpä he päättivät muuttaa elintapojaan, jonka jälkeen taudit vähenivät maapallolta ja kulutus muuttui kestäväksi ja kaikki ihmiset tanssivat iloisina planeetalla. 

Ja tämä tarina on tosi, sillä maapallon muuttumisen näki Marsista asti pieni vihreä menninkäinen omalla kaukoputkellaan ja tätä tarinaa hän kertoi monta valovuotta eteenpäin lapsilleen, jotka myös saivat ihastella miljoonia vuosia eteenpäin kaunista sinivihreää planeettaa isänsä kaukoputkella.

Sen pituinen se.

 

 

Satuterapia kutsuu taas

Taruterapiaryhmä aikuisille

Satujen salaisuudet

Sadut itsetuntemuksen ja voimaantumisen välineinä

etäyhteydellä

Torstaisin  4.2., 11.2., 18.2., 4.3., 11.3., 18.3., 25.3., 8.4., 15.4. ja 22.4.2021 klo 14–16

Voisiko elämän tiivistää satuun? Haluatko kokeilla uutta tapaa tarkastella elämääsi? Kaipaatko hengähdystaukoa koronalta, mahdollisuutta jakaa sen herättämiä tuntoja tai suunnata katsetta koronan jälkeiseen aikaan? Entäpä millainen satuhahmo korona olisi?

Tule tutkimaan itseäsi ja elämääsi satujen lukemisen, niiden pohjalta kirjoittamisen ja tästä viriävien keskustelujen innoittamana.

Lisätietoja esitteestä

 

Satuterapiaryhmä etäyhteydellä

Satujen salaisuudet

Sadut itsetuntemuksen ja voimaantumisen välineinä

Taruterapiaryhmä aikuisille

Voisiko elämän tiivistää satuun?

Haluatko kokeilla uutta tapaa tarkastella elämääsi?

Kaipaatko hengähdystaukoa koronalta tai mahdollisuutta jakaa sen herättämiä tuntoja?

Entäpä millainen satuhahmo korona olisi?

Torstaisin 1.10.2020 alkaen 8 krt klo 14-16 Zoom-etäyhteydellä

Ryhmä on osa Suomen Valkonauhaliiton toimintaa.

Jo aiemmin saturyhmässä mukana olleita ajatellen osin uudet sadut tai uudet näkökulmat tuttuihin satuihin.

Lisätietoja esitteestä

Kuva Katinka Tuiskun kirjasta Kuun ja Auringon lapset

Satujen saari häämöttää jo

Ryhmä on ikävä kyllä peruttu, koska Mustasaari on koko kesän kiinni koronavirustilanteen vuoksi. Tervetuloa mukaan kesällä 2021!

Satujen saari

Sadut itsetuntemuksen ja voimaantumisen välineinä

Ke 5.8., to 6.8., ke 12.8, to 13.8.2020 klo 16.30–19.30
Mustasaaren toimintakeskuksessa Seurasaaren selällä Helsingin edustalla

Ryhmä toteutuu, mikäli koronaviruspandemia on hellittänyt ja on luvallista ja turvallista kokoontua pienellä ryhmällä.

Voisiko elämän tiivistää satuun?
Mikä on lempisatuhahmosi?
Inhottaako tai vihastuttaako joku satuhahmo sinua?
Millaisella saarella satuhahmosi mielessäsi seikkailevat?
Jaatko mielelläsi ajatuksiasi ja kokemuksiasi
samanhenkisten ihmisten kanssa?

Tule seikkailemaan mielesi saarelle satujen lukemisen, niiden pohjalta kirjoittamisen ja tästä viriävien keskustelujen innoittamana.

Ilmoittautuminen 28.7.2020 mennessä silja.maki@saunalahti.fi tai 050 313 1027

Lisätietoja esitteestä

 

Satujen saari kutsuu

Kokeile jotain uutta tai tule päivittämään sisäisen satuhahmosi kuulumiset! Jo aiemmin mukana olleille uudet sadut.

Satujen saari

Sadut itsetuntemuksen ja voimaantumisen välineinä

Taruterapiaryhmä aikuisille

Ke 31.7., to 1.8., ke 7.8. ja to 8.8.2019 klo 16.30-19.30

Mustasaaren toimintakeskuksessa Seurasaaren selällä Helsingin edustalla

Voisiko elämän tiivistää satuun?

Mikä on lempisatuhahmosi?

Inhottaako tai vihastuttaako joku satuhahmo sinua?

Jaatko mielelläsi ajatuksiasi ja kokemuksiasi samanhenkisten ihmisten kanssa?

Tule seikkailemaan mielesi saarelle satujen lukemisen, niiden pohjalta kirjoittamisen ja tästä viriävien keskustelujen innoittamana.

Lisätietoja esitteestä

Ryhmä on täynnä. Varasijalle voi ilmoittautua.

Tarinoiden mieli löytyi Suomenlinnassa

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n Tarinoiden mieli – kirjallisuusterapian väyliä maailmoihin -päivää vietettiin perjantaina 22.3.2019 Suomenlinnassa. Pirunkirkon Pajasali loi päivälle ainutlaatuisen tunnelmansa valkoisiksi kalkittuine seinineen ja dramaattisine ikkunasyvennyksineen, joihin saattoi vetäytyä kirjoittamaan ja kuulostelemaan mielensä liikkeitä. Kirkas keväinen päivä innoitti. Osallistujia oli yli 40.

Aamun avasivat yhdistyksemme lausuntataiteilijat kirjailija, kirjallisuusterapiaohjaaja Heli Hulmi ja psykoterapeutti, kirjallisuusterapeutti Jaana Huldén Tomas Tranströmerin runoista kootulla esityksellään Huldén & Hulmi  goes Tranströmer II. Runoilija on heille ehtymätön kaivo, joka myös koskettaa kuulijoita syvällisesti. Minua puhutteli tällä kertaa erityisesti runo, jossa pohditaan lasin symbolista merkitystä: sen läpi näkee mutta ei saa emotionaalista kontaktia toisiin. Tässä kohtaa Hulmi melkeinpä kieriskeli lattialla runon lasioven edessä, pääsemättä sisään. Tulkinta on tuttu satuterapiayhteyksistä ja Marie-Louise von Franzin jungilaisista tulkinnoista, jotka liittyvät mm. Lumikki- ja Ruusunen-satuihin.

Minä jatkoin tästä kansansatujen terapeuttisuuteen. Työstettäväksi saduksi olin valinnut Hannun ja Kertun, sadun, joka porautuu ihmisen elämän ja mielen peruskysymyksiin: turvan, huolenpidon ja ravinnon tarpeeseen, lapsen ja vanhempien suhteeseen sekä ennen kaikkea kasvuun ja sen välttämättömyyteen. Sadun alkukuvassa äidin ravinto on lopussa ja lasten täytyy opetella selviytymään itsekseen. Metsään eksyminen kuvaa sitä, että ihmisen on löydettävä itsensä uudenlaisessa, perustavanlaatuisesti muuttuneessa elämäntilanteessa – joka voi tosielämässä olla mikä tilanne tahansa.

Osallistujat kuuntelivat sadun lukua keskittyen. He lähtivät kirjoittamaan siitä, mihin sadun tunnelmat johdattivat. Osa sujahti Hannun tai Kertun nahkoihin, häkkiin tai veljeä lihottamaan sekä niin omasta kuin sisaren puolesta pelkäämään. On aina yhtä hämmästyttävää, miten keskenään vieraat ihmiset lähtevät jakamaan kirjoittamaansa ja kokemaansa pienissä ryhmissä tällaisessa yleisötilaisuudessa: kosketetuksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksia, uskalluksia kurkistaa omaan sisimpään ja sisäiseen lapseen.

Lounaan jälkeen dosentti Juhani Ihanus kertoi meille luennossaan tarinallisuuden ja kirjallisuusterapian yhtymäkohdista. Hän peilasi aihetta Daniel Sternin käsityksiin minuuden kehittymisestä pienen vauvan ydinminuudesta kertovaan minuuteen tarinoiden maailmassa sekä Dan McAdamsin ajatuksiin narratiivisesta identiteetistä. McAdamsin avaukset elämäntarinan tutkimuksen keinoista yhtenevätkin kirjallisuusterapian menetelmien kanssa: varhaisin muisto, merkityksellinen nuoruuden muisto, tulevaisuuden näky… Elämäntarinoilla kerromme itsellemme ja toisillemme, keitä olemme, millainen identiteettimme on ja miten se muuttuu.

Seuraavaksi pääsi vaihtiin Tarinateatteri Mosaiikki, joka syvensi ja kokosi huikealla tavalla yhteen päivän antia. Osallistujat pääsivät tutkailemaan elämänsä kysymyksiä ja näkemään ne kolmen taitajan esittäminä. Estradille nousi paitsi kuvia Tranströmerin runoista myös Hannusta ja Kertusta. Sadun kuuntelemis- ja kirjoittamiskokemus syveni niin sisaruuden, äitisuhteen kuin elämän suunnan pohdintaan. Lopulta äitejä melkein kirjaimellisesti työnnettiin uuniin. Rajulta kuullostavat näyt olivat niin niiden esille nostajille kuin kuulijoille ja katsojillekin katarttisia, puhdistavia. Eräs osallistuja kertoi jälkeenpäin olleensa mukana monessa tarinateatteritilaisuudessa mutta että ei ollut koskaan nähnyt näin syvälle menevää työskentelyä.

Sokerina pohjalla päivän juontaja Kirsi Marttinen repi tarpeettomiksi käyneitä kirjoja ja antoi meille osallistujille mahdollisuuden löytää niiden sivuilta sanat, joilla kuvata päivän antia. Kierrätystä parhaimmillaan. Valitsin sanat: ”Lennän tähtiin ja vielä kauemmas.”

Kiitos kaikille päivän suunnittelijoille, järjestäjille, toteuttajille ja osallistujille! Kiitos, että sain olla mukana! Tarinoilla on mieli.

 

Tarinoiden mieli

Tarinoiden mieli

Kirjallisuusterapian väyliä maailmoihin

22.3.2019  klo 9.30 alkaen Suomenlinnassa

Tarinat yhdistävät, lohduttavat ja eheyttävät. Tule Suomenlinnan merimaisemiin herkistymään taiteen äärelle, osallistumaan yhden kerran kokoontuvaan kirjallisuusterapiaryhmään, kuuntelemaan uusinta tietoa tarinallisuudesta ja  kokemaan tarinateatterin voima.   

Ohjelmassa runoesitys, satuterapiaryhmä, luento ja tarinateatterituokio

Järjestäjänä Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry

Lisätietoja esitteestä

Lämpimästi tervetuloa!

Esitettä saa vapaasti jakaa eteenpäin.

Päivän kulusta ja tunnelmista löytyy kuvaus näiltä sivuilta kohdasta Kuulumisia.

Sadun päivän ajatuksia: Kumpi oli ensin, satu vai myytti?

Näin Sadun päivänä 18. lokakuuta koen taas kutsumusta kirjoittaa jotakin saduista ja niiden hyvää tekevästä vaikutuksesta. Tällä kertaa aiheeksi valikoitui satujen ja myyttien yhteys. Tutkijat eivät ole vieläkään päätyneet yhteisymmärrykseen siitä, kummat ovat olleet ensin, sadut vai myytit. Perusteluja löytyy kumpaankin suuntaan. Toiset katsovat sadut ensisijaisiksi siksi, että myyteissä olisi näkyvissä enemmän kulttuurista vaikutusta. Toiset taas katsovat satujen olevan lähempänä nykypäivää.

Myytit etsivät selityksiä maailmasta: ne kertovat maailman luomisesta ja kansojen synnystä. Ne pyrkivät vastaamaan kysymyksiin, miksi synnymme, sairastamme ja kuolemme. Sadut sen sijaan kertovat ehkä enemmän siitä, miten ihmiset ja eläimet selviävät arkipäivän tilanteista, vaikkain nekin auttavat löytämään vastauksia suuriin kysymyksiin ihmisen olemassa olosta.

Sekä saduista että myyteistä löytyy versioita ja toisintoja ympäri maailman. Siitä ei ole varmuutta, missä määrin samantyyppisiä kertomuksia on syntynyt toistaan tietämättä eri maailman kolkissa ja missä määrin ne ovat kulkeutuneet paikasta toiseen. Ainakin on varmaa, että kulkeutumista on tapahtunut. Esimerkiksi Tuhkimon varhaisin kirjoitettu versio on löydetty 900-luvun Kiinasta. Suomesta löytyy sama satu mm. Tuhkimus-nimellä. Joillakin saduilla ja myyteillä on myös selviä yhtymäkohtia: vaikkapa Lumikki-satu voidaan nähdä rinnakkaisena Narkissos-myytin kanssa narsismin käsittelyn teemoineen.

Olen viime aikoina paitsi ohjannut ohjaajallekin edelleen paljon ajatuksia herättävää aikuisten satuterapiaryhmää myös luotsannut kollegoitteni Anne Tarsalaisen ja Helena Hietaniemen kanssa Kreetalla antiikin Kreikan mytologioista ja jumalattarista materiaalia ammentavaa elämäkerrallisen kirjoittamisen ryhmää. Idea on molemmissa periaatteessa sama, vanhojen ikiaikaisten tekstien, alun perin sullisesti kerrottujen tarinoiden, viisaus ja ihmisen psykologiaa syväluotaava vaikutus. Molemmat toimivat hedelmällisesti myös yksilöpsykoterapiassa.

Aivan juuri löysin Tiedekulman kirjakaupasta aarteen: vuoden 2008 uusintapainoksen Kaarlo Forsmanin, sittemmin Koskimiehen, kreikan ja latina kielten lehtorin, alun perin vuonna 1895 julkaiseman kirjan Kreikkalaisten ja roomalaisten mytologiia. (Kirjan nimen mytologiia-sana tosiaan kirjoitetaan kahdella i-kirjaimella samoin kuin monet muut hauskasti vanhahtavan kielen sanat nykykieleen nähden poikkeavasti, kuten templi ja orakeli.)

Forsman kertoo kirjassaan paitsi jumalista ja jumalattarista myös antiikin ajan eri alueiden myyttiperimän keskeisiä myyttejä, joita hän kutsuu saduiksi. Sata vuotta sitten ei taidettu vielä ainakaan nykymittakaavassa vaivata päätä sadun tai myytin ensisijaisuudella. Forsmanin kielen mukaisesti thebalaisen satupiirin saduista tunnemme ennen kaikkea Oidipuksen hurjan kohtalon isän tappamisineen ja äidin naimisineen ennustuksen mukaisesti. Attikan saduista tunnetuin lienee Theseuksen tarina, jossa sankari kukistaa Kreetalla labyrintissa lymyävän Minotauros-hirviön, puokiksi ihmisen, puoliksi härän.

Nämä sadut löytyvät Forsmanin kirjasta luvun ”Sankarit” alalukuina, ja sankarithan niissä tosiaan seikkailevat. Lähtökohta on kovin sama  kuin saduissa: sankari on mahdottoman tehtävän edessä. Niin lapsi kuin aikuinenkin kokee usein elämässä, on sitten kyse vaikkapa uuteen päiväkotiin menosta tai avioerosta tai työpaikan menetyksestä. Auttajina varsinaisissa kansansaduissa ovat yleensä eläimet tai kasvit, myytiessä usein jumalat. Forsmanin mukaan antiikin jumalistakin suuri osa pohjautuu alun perin kasvillisuuden jumaliin.

Forsmanin sanoin: ”Satu on historian edeltä-valmistusta, ja varmaan on kansan saduissa joku määrä tosiperääkin. Kunkin kansa ensiaikoina on elänyt eläviä miehiä, uuden uran avaajia kansalle, sen tilan parantajia, jotka kuoltuaan ovat säilyneet jälkeisten kiitollisessa muistissa.” (Forsman 1985/2008, 127.)

Sadun ja myytin alkuperäisyyden ongelma jää ratkaisematta – ja saa jäädäkin. Olennaista on, että saamme edelleen nauttia näistä meitä yhä uudelleen inspiroivista tarinoista, jotka ovat lopulta tavalla tai toisella kaiken kulttuurisen tarinankerronnan taustalla, niin draamojen kuin populaarikulttuurinkin.

Yhä uudelleen Theseus kukistaa Minotauroksen ja pelastaa miehet kamalan venyttäjän kynsistä ja Herakles lannistaa yhdeksänpäisen käärmevartaloisen Hydran. Yhä uudelleen Punahilkka selviää suden vatsasta ja prinsessa Ruusunen herää sadan vuoden unestaan uuteen elämänvaiheeseen puhumattakaan satujen sankareista, jotka kulkevat synkkien metsien läpi ja palaavat hengen ja mielen rikkauksineen kotiin. Me saamme nauttia jännityksen tuomasta kihelmöinnistä vatsanpohjassa ja oivaltaa samalla jotakin siitä, mitä on olla ihminen ja osa luonnon kokonaisuutta. Saamme mahdollisuuden katharsiksen kokemiseen, puhdistumiseen, ja uskoa siihen, että selviämme elämässä haasteista huolimatta.

 

Satujen salaisuuksien äärelle pääsee taas

Satujen salaisuudet

Sadut itsetuntemuksen ja voimaantumisen välineinä

Taruterapiaryhmä aikuisille

Voisiko elämän tiivistää satuun?

Mikä on lempisatuhahmosi?

Jaatko mielelläsi ajatuksiasi ja kokemuksiasi samanhenkisten ihmisten kanssa?

Haluatko kokeilla uutta tapaa tarkastella elämääsi?

Torstaisin 20.9.2018 alkaen 10 krt klo 14-16 Helsingissä Meilahdessa.

Ryhmä on osa Suomen Valkonauhaliiton toimintaa.

Lue lisää esitteestä

Kuva Katinka Tuiskun kirjasta Kuun ja Auringon lapset

Kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä sanataideohjaajille

Kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä sanataideopetuksen tueksi

La 27.10. ja 10.11.2018 klo 9.30-16.30

Kuopiossa Snellman-kesäyliopistossa

Sanataideopetus on lapsille ja nuorille mainio paikka tulla kuulluksi ja nähdyksi ja käsitellä monia tärkeitä elämän alueita. Kirjallisuusterapeuttisista menetelmistä on usein apua sanataideohjaajille erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa työskentelyssä. Ne tarjoavat turvallisen ja luovan tilan, jossa jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus olla oma itsensä.

Kouluttajana psykoterapeutti, kirjallisuusterapeutti, äidinkielenopettaja, erityisopettaja Silja Mäki

Kohderyhmä Lasten ja nuorten sanataideohjaajat

Koulutus tarjoaa sanataideohjaajille kirjallisuusterapian teoriatietoa ja käytännön menetelmiä ohjauksen tueksi niin sanataidekoulujen erityisryhmiin kuin yleisopetuksessa mukana olevien erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa työskentelyyn.

Ilmoittautumiset 15.10.2018 mennessä

Lisätietoja: suunnittelija Anita Kaihoranta-Venäläinen, anita.kaihoranta-venalainen@snellmankesayliopisto.fi, 044 746 2844

http://snellman-kesayliopisto.mobie.fi/zine/100/article-3119

Tervetuloa mukaan!