Runokokoelma Amputaatio on julkaistu

Aija Anderssonin runokokoelma Amputaatio (Kulttuurivihkot 2021) on ilmestynyt. Kokoelman runot kuvaavat vakavaa sairastumista, vammautumista ja kuoleman odotusta mutta myös elämää sen monissa väreissä. Kokoelma on syntynyt osin kirjallisuusterapiaprosessin myötä.

Runokokoelmasta lisää näillä sivuilla kohdassa Kuulumisia.

Ja katsot vastavaloon. Runot vakavan sairastumisen ja vammautumisen tukena

Asiakkaani Aija Anderssonin runokokoelman Amputaatio (Kulttuurivihkot 2021) ilmestyminen tämän  syyskuun aikana on iso ilo ja juhlan aihe, vaikka sen aiheet vievät raskaisiin teemoihin, vakavan sairauden, vammautumisen ja kuoleman odotuksen äärelle. Kokoelma on syntynyt osin kirjallisuusterapiaprosessin myötä, osin kirjoittajakursseilla ja osin itsekseen kirjoittaen. Andersson on  äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettaja ja runoblogisti.

Andersson johdattaa runoteoksessaan meidät ainutlaatuiselle lukumatkalle, elämään vakavan sairauden ja kuoleman odotuksen kanssa sekä hetkiin ennen ja jälkeen jalan amputaation. Myös kuntoutumisen kärsivällisyyden ja kärsimättömyyden hetket ovat tallentuneet runoihin. Kokoelman teemat laajenevat yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin ja yhteisöllisyyden kaipuuseen. Sairaudelle löytyy ymmärrystä solujen luonteesta.

Koen suurta kiitollisuutta saadessani olla kirjallisuusterapeuttisen ulottuvuuden osalta ohjaamassa tätä matkaa, joka todistaa vavahduttavalla tavalla kirjoittamisen voimasta. Kuinka monta kertaa olemmekaan vaikean hetken tai aiheen kohdalla todenneet: tästä voisi kirjoittaa runon. Ja Andersson on kirjoittanut.

Runokokoelman kansikuva on oivaltava: juuresta katkaistu puu. Jäljelle jäänyt kanto on kuitenkin vahva ja sen reunoilta nousee elämän vihreys. Katkaistu runko osoittaa ylöspäin, metsään. Sen voi nähdä menneisyytenä tai tulevana, miten kukakin haluaa. Kansikuva johdattaa hyvin kokoelman sisältöön, jossa vaikea kokemus ja uskallus sen työstämiseen kääntyvät tuskaisten vaiheiden jälkeen voimaksi ja elämänviisaudeksi.

Kirjoittajan voimavara on tosiasioiden ja tunteiden kohtaamisen rohkeuden ja tarkkanäköisyyden lisäksi huumori. Vaikea asia on usein mahdollista kohdata etäännyttävän huumorin keinoin, kuten vaikkapa runossa ”Invalidin iltarukous” tai ”Kasvatuskeskustelu”.

Kasvatuskeskustelu

(viikko ennen amputaatiota)

Kuule elämän alkusolu,

Mitä oikein teet täällä?
Ei tämä ole sinun paikkasi.
Sinun kuuluu järjestää alkioita,
ei leesioida korkeimman graduksen lonkeroita
niin kuin alien.
Kaikki me tiedämme, että
olet tosi taitava.
Osaat muuttua
miksi tahansa kudokseksi.
Mutta sinun kuuluu tehdä se siksi, että loisit elämää
ja että loisit lapsen.
Olet ihan väärässä ajassa!
Ei tänne voi tulla tällä tavalla
kasvamaan,
aikuiseen.
Eikä kantasoluilla ole asiaa
kuoleman tontille.
Kuoleman pitää itse antaa tehdä
oma tehtävänsä,
valita aika,
ja paikka.

Sen verran vakava rike tämä nyt on,
että tästä tulee sinulle Wilma-merkintä.

1 uusi tuntimerkintä
Opettajan kommentti:
Ilman lupaa väärässä paikassa.
Käyty kasvatuksellinen keskustelu.
Juttelettehan asiasta vielä kotona.

 

Andersson on kirjoittanut kokemuksistaan myös artikkelin, joka ilmestyy Kirjallisuusterapia-lehdessä loka-marraskuun taitteessa. Hän kertoo artikkelin kirjoittamisen olleen hänelle voimauttava kokemus, tähänastisen kirjallisuusterapiamatkan kooste, joka teki kirjoittamisen merkityksen hänelle itselleenkin entistä kirkkaammin näkyväksi.

Runon keinoin on mahdollista löytää sanat tunteille ja kokemuksille, joille ei arkikielessä ole sanoja.

 

Runojen hoitavaa voimaa Taiteiden yössä

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys esittäytyi Helsingin Taiteiden yössä 23.8.2018 perinteiseen tapaansa. Kertoja on kertynyt jo reippaasti yli 20.

Eilisessä illassa runot saivat näyttää lempeät voimansa. Ilta alkoi psykoterapeutti Jaana Huldénin runonlausuntaesityksellä Jotkut pitävät runoudesta. Tosin tässä tilaisuudessa niistä taisivat pitää kaikki, koko lähes 60-päinen yleisö. Runoilijat Wislawa Szymborska, Pablo Neruda ja Tomas Tranströmer johdattivat kuulijat syviin tunnelmiin, pohtimaan ihmisyyttä, ystävyyttä, sisaruutta, sukupolvia taaksepäin ja elämää eteenpäin.

Psykologi ja lavarunoilija Annamaria Öblom saatteli meidät alustuksessaan runojen terapeuttisuuden ja parantavan voiman äärelle teoreettisemmassa mielessä ja myös kirjallisuusterapian käytäntöjä valottaen. Kiinnostava ja uudempi alue oli lavarunouden hyvää tekevä voima niin esiintyjälle kuin kuulijoillekin.

Tosiaan, ääneen lausumisella tai lukemisella on merkityksensä. Sen huomasin erityisesti Öblomin kirjoittamasta ja nyt ääneen lukemasta runosta ”Eronneet ihmiset”. Olen vuosi sitten toimittanut runon Kirjallisuusterapia-lehteen (lehti 2/2017). Nyt kuultuna siitä avautui aivan uusia ulottuvuuksia. Mistä kaikesta olemmekaan eronneet ja miten olemme nuo erot kokeneet. Ja onko niin, että ero mahdollistaa aina uuden liittymisen?

Illan aihe ja alustaja saivat osallistujat keskittymään ja kirjoittamaan runoja. Kynät ja paperit otettiin innolla vastaan.

Tunnelma oli hieno. Ja olisiko tällaiselle tilaisuudelle parempaa paikkaa kuin Kallion kirjaston arvokkuutta ja samalla kodikkuutta henkivä kupolisali? Oli ilo saada juontaa tilaisuus.

Eläköön runot!

Kirjallisuusterapia-lehden toimitussihteeri Tuuli Jokivartio-Toivonen infopöytää pitämässä.

Isossa kuvassa ylhäällä Annamaria Öblom ja kirjoittamiseen keskittynyt yleisö.

Kuvat Silja Mäki

 

 

Runojen parantavaa voimaa Taiteiden yössä

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry esittäytyy perinteiseen tapaansa Helsingin Taiteiden yössä

torstaina 23.8.2018 klo 18-20 Kallion kirjaston kupolisalissa

Ohjelmassa:

Runoesitys

Jotkut pitävät runoudesta, psykoterapeutti Jaana Huldén

Luento

Runojen terapeuttisuus ja parantava voima, psykologi, lavarunoilija Annamaria Öblom

Luvassa Wislawa Szymborskan, Pablo Nerudan ja Tomas Tranströmerin runoja

Esillä kirjallisuusterapiaan liittyvää materiaalia: lehtiä, kirjoja, tietoja alkavista ryhmistä ym.

Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Lisätietoja Taiteiden yö 2018