Etäterapiaa ja -kirjallisuusterapiaa koronaviruksen aikaan

Koronaviruspandemia haastoi tänä keväänä psykoterapian, kirjallisuusterapiaryhmät ja kirjallisuusterapiakoulutukset.

Psykoterapia toteutui maaliskuun puolivälistä näille nurkille etäyhteyden välityksellä. Ei voi kuin hämmästellä, miten luontevasti kaikki kaiken kaikkiaan sujui ja miten hienosti asiakkaat ottivat tilanteen, vaikka etäyhteyksien pätkiminen joskus haastoikin kärsivällisyyttä ja sukupuut ja muut paikan päällä tehtävät harjoitukset jouduttiin laittamaan tauolle. Kiitos joustavuudesta ja kärsivällisyydestä kaikille terapia-asiakkailleni!

Ehdin ohjata Suomen Valkonauhaliiton Kalevalan kaikuja -ryhmääni puoleen väliin, kun se jouduttiin koronavirustilanteen takia keskeyttämään. Hetkisen ajan osallistujat saivat mahdollisuuden yhteydenpitoon yksilötapaamisten muodossa etäyhteydellä sekä tekstien välityksellä. Sitten käynnistin ryhmän uudelleen etäyhteydellä.

Kriisin jälkeen on mahdollista huomata, että muutos etäyhteydellä toimivaksi ryhmäksi toi Kalevalan ääressä työskentelijöille mukanaan paljon hyvää, vaikka yhteisessä fyysisessä tilassa olemisen puuttuminen karsikin tietysti pois paljon tärkeää nonverbaliikkaa ja läsnäolevan jakamisen tunnetta. Ikävä kyllä jokunen osallistuja ei uskaltanut tulla mukaan etäyhtyeydellä. Kaikille jatkajille etäyhteyden haltuun otto oli vahvistava ja rohkaiseva kokemus, joka toi roppakaupalla osallisuuden ja elämänhallinnan tunnetta.

Etäyhteys mahdollisti monelle psykoterapia-asiakkaalle ja kirjallisuusterapiaryhmän osallistujalle sen, että he uskaltautuivat puhumaan ja kirjoittamaan elämänsä haasteista, kokemuksistaan ja tunteistaan jopa rohkeammin kuin kasvokkain tapaamisissa. Oman kodin suojista puhuminen ja asioiden silmiin katsominen olikin turvallisempaa. Tämä tuli ilmi etenkin kehollisuuteen liittyvissä asioissa. Kalevalan Aino ja Marjatta puhuttelivat Kalevala-ryhmää erityisesti naiseuteen ja naisen osaan liittyvien kysymysten muodossa. Kaikkein tärkeimmäksi nousi kuitenkin näkyväksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve.

Kiitän lämpimästi niitä rohkeita Kalevala-ryhmän naisia, jotka antoivat meille yhteisen mahdollisuuden kokea tämän etäyhteyden tuoman uudenlaisen läheisyyden ja yhteisöllisyyden.

Myös kirjallisuusterapiakoulutukset jouduttiin miettimään uusiksi. Suunnittelimme yhdessä kirjallisuusterapeuttikollegani, koulutuksen johtaja Päivi Kososen kanssa Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n koulutuspolun ensimmäisen osan eli Kirjallisuusterapia henkilökohtaisen ja oman ammatillisen kasvun menetelmänä -koulutuksen (15 op) Tampereen kesäyliopiston koulutuksena hybridiversioksi, jossa osa opetusjaksoista toteutuu etäopetuksena ja muutama syksyllä lähiopetuksena, jos ja toivottavasti kun koronavirustilanne sen sallii.

Kahden koulutuksen etäopetusjakson jälkeen mieleni on tyyni ja kiitollinen. Opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä. Paitsi luennot myös sadun lukeminen ääneen onnistuu etäyhteyden välityksellä niin, että opiskelijat saavat ravituksi tulemisen kokemuksen. On myös mahdollista ohjata vaikkapa kävelyharjoitusta kirjoitusharjoitusten yhteydessä. Ryhmiin ja pareiksi jakaminen tarjoaa osallistujille tilaisuuden tutustua ja jakaa kokemuksia samantyyppisesti kuin lähiopetuksessa.

Paradoksaalisesti osallistujat tulevat sekä psykoterapiassa ja kirjallisuusterapiaryhmissä että koulutuksessa ikään kuin lähemmäksi ja omana itsenään näkyviksi, kun ruuduilta näkyy kaistale jokaisen kotia, työhuonetta tai kesämökkiä ja puolisot ja lapset ja etenkin koirat ja kissat saattavat vilahtaa näkyvissä tai kuuluvissa. Joku on istunut pihalla, puistossa tai autossa.

Psykoterapeutille ja kirjallisuusterapeutille nämä muutokset olivat varmasti vastaavanlainen digiloikka kuin opettajille kouluopetuksen siirtyminen etäopetukseksi, ainakin sellaiselle, joka ei ole aiemmin isommin etäyhteyksien avulla toiminut. On hienoa saada olla eturivissä kehittämässä kirjallisuusterapiaryhmien ja kirjallisuusterapiakoulutukseen uusia toimintamalleja, joista voitaneen ammentaa hyvää jatkossakin – ilman koronavirusuhkiakin – vaikkakin näen edelleen, että läsnäolevalla ryhmätoiminnalla ja lähiopetuksella on eittämätön antinsa kirjallisuusterapialle.

Jos Tove Jansson eläisi, toivoisin hänen kirjoittavan tarinan muumeista ja koronaviruksesta. Millainen hahmo korona mahtaisi olla? Suuri, ilkeä ja kaiken nielevä vai sittenkin pienempi hahmo, joka muuttuu kiltimmäksi niin kuin täällä keskuudessamme oleva koronaviruskin vaikuttaa nyt muuttuvan alun pahimpien skenaarioiden jäljeen? Varmaa on, että Janssonin tarinassa olisi mukana viesti siitä, että kaikesta voi oppia ja oivaltaa jotain tärkeää ja että elämä jatkuu.

Valoisan kesän ja juhannuksen toivotuksia!

Kirjallisuusterapia-lehti vie tanssin pyörteisiin ja luovuuden lähteille

Syksyn 2019 Kirjallisuusterapia-lehden teemana on lukeminen ja kirjoittaminen eri luovien terapioiden muodoissa – tai pikemminkin kirjallisuusterapian ja muiden luovien terapioiden yhdistelmät.

Yhdessä kollegani Helena Hietaniemen kanssa viemme lukijat tanssin pyörteisiin tanssi-liiketerapian ja kirjallisuusterapian yhdistämisen mahdollisuuksia valottaessamme. Liikkeeseen houkuttelee niin satu ”Ruma ankanpoikanen” kuin Kreetalla ohjaamamme omaelämäkerrallisen kirjoittamisen ryhmän jäsenen kokemukset Artemis-jumalattaren seurassa.

Sirpa-Maija Harjunkoski kertoo ekspressiivisen taideterapian ja kirjallisuusterapian yhtymäkohdista ja luovuuden virkistävästä voimasta. Karoliina Maanmieli ja Anja Vanninen kuvaavat päihteitä käyttävien nuorten vanhemmille ohjaamaansa musiikkiterapiaa ja kirjallisuusterapiaa yhdistävää ryhmää ja sen voimauttavaa vaikutusta.

Luovien terapioiden voi katsoa parhaimmillaan muodostavan saumattoman kokonaisuuden, kuin hyvin toimivan yhteisön tai perheen, jossa autetaan ja tuetaan toinen toista ja opitaan toinen toiselta, kuitenkin omat rajat säilyttäen. Tähän saumattomuuteen lienee vielä matkaa suuremmassa mittakaavassa, vaikka yksittäiset toteutukset jo hyvin toimivatkin. Avoimuus säilyttäen on mahdollista päästä eteenpäin. Tästä on hyvänä esimerkkinä tämän vuoden alussa aloitettu yhteistyö luovien terapioiden kesken tavoitteena joskus tulevaisuudessa yhteinen taideterapeutin koulutusohjelma ja ammattinimike. Ennen sen toteutumista kaikki tahot järjestävät ja kehittävät koulutustaan omilla tahoillaan.

Toisena teemana lehdessä ovat sanataide ja runojen terapeuttisuus. Sanataideopetuksen raja kirjallisuusterapeuttiseen toimintaan on veteen piirretty viiva. Lisäksi Päivi Kosonen päättää kolmiosaisen artikkelisarjansa hoitavasta lukemisesta.

Lehdessä muistetaan hiljattain edesmennyttä psykiatri, kirjailija, muusikko ja poliitikko Claes Anderssonia. Hänen otteensa psykiatrin työhön ja kirjoittamiseen on ollut hyvinkin kirjallisuusterapeuttinen, lukemisen ja kirjoittamisen hyvää tekevän vaikutuksen huomioiva. Claes Anderssonin muistokirjoituksen on lehteemme laatinut hänen eduskunta-avustajansa Aija Andersson.

Lehden kirjallisuusterapeuttinen harjoitus ammentaa Anderssonin nimeä kantavasta runosta. Runo ja harjoitus kutsuvat kohtaamaan omat nurjat puolet ja houkuttelevat huumorin avulla esille eteenpäin kantavia puolia meistä jokaisesta. Runon suomennokseksi valittu Leena Sippolan suomennos kirjasta Parantava runo (1985, Tammi) kunnioitukseksi Sippolan uranuurtavaa työtä suomalaisen kirjallisuusterapian parissa.

Lehdestä löytyy tuttuun tapaan kirja-arvioita. Sivunsa saa Juhani Ihanuksen kattavan teoksen Transformative Words arvio. Anja Snellmanin romaani Kaikkien toiveiden kylä vie aistivoimaisesti Kreetan menneisyyteen ja nykyisyyteen ja kertoo ennen kaikkea ystävyyden voimasta. Heli Hulmin Luopumisharjoituksia pohtii irti päästämistä kolmen naisen elämänkohtaloiden kautta. Sari Kortesojan runot teoksessa Stressaantunut koralli haalistuu ja Marja-Leena Mäkelän runot teoksessa Hitaasti huomiseen antavat uskoa sanojen voimasta toipumisessa ja elämänpolkujen tarkastelussa.

Jaana Raution taitto on jo toistamiseen ilo silmälle. Uusi tuttavuutemme paino- ja postitustyössä on tallinnalainen Printon.

Kiitos kaikille kirjoittajille ja lehteä tehneille!

Antoisia lukuhetkiä ja luovuuden lentoa!

Silja Mäki

Kirjallisuusterapia-lehden vastaava päätoimittaja

Lehteä voi tilata osoitteesta jasenasiat.kirjallisuusterapia@gmail.com

Kirjallisuusterapia-lehti ilmestynyt

Syksyn Kirjallisuusterapia-lehden teemana on lukeminen ja kirjoittaminen eri luovien terapioiden muodoissa – tai pikemminkin kirjallisuusterapian ja muiden luovien terapioiden yhdistelmät. Mukana ovat tanssi-liiketerapia, taideterapia ja musiikkiterapia.

Toisena teemana lehdessä ovat sanataide ja runojen terapeuttisuus. Sanataideopetuksen raja kirjallisuusterapeuttiseen toimintaan on veteen piirretty viiva. Lisäksi Päivi Kosonen päättää kolmiosaisen artikkelisarjansa hoitavasta lukemisesta.

Lehdessä muistetaan myös hiljattain edesmennyttä psykiatri, kirjailija, muusikko ja poliitikko Claes Anderssonia.

Lehdestä tarkempaa tietoa näiden sivujen kohdassa Kuulumisia.

Lehteä voi tilata osoitteesta jasenasiat.kirjallisuusterapia@gmail.com

Antoisia lukuhetkiä!

Kirjallisuusterapia-lehdestä 2/2017 poimittua

Uusi Kirjallisuustapia-lehti (2/2017) on ilmestynyt.

Suomen juhlavuoden lehden teemoina ovat mm. lukemisen hyvää tekevä vaikutus, kokemustarinoita ja koskettavia kirjoja 100-vuotiaasta Suomesta, satukuningatar Anni Svan, taakkasiirtymät, dissosiaatiohäiriö, elämäkerallinen kirjoittaminen sekä kotiteemaisen kirjoituskilpailun satoa osa II.

Juhlavuoden kunniaksi lehti on tavallista tuhdimpi. Näin ei ollut alun perin tarkoitus, mutta tekstejä kertyikin rutkasti, ja osa niistä jäi seuraavaan lehteen.

Tässä ote lehteen kirjoittamastani pääkirjoituksesta:

Suomi on perinteisesti kirjojen ja lukijoiden maa. Nyt saamme kuitenkin olla huolissamme etenkin lasten ja nuorten vähenevästä lukemisesta ja heikkenevästä lukutaidosta somen jyrätessä. Meillä kirjallisuusterapian ammattilaisilla on mahdollisuus olla avainasemassa viemässä lukemisen hyvää tekevää sanomaa maailmalle, ei ehkä laajassa mittakaavassa, mutta sitäkin arvokkaampina yksittäisiä asiakkaita tai ja ryhmiä koskevina kohtaamisina.  

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat kirjallisuusterapian kaksi tärkeintä aluetta. Meillä Suomessa terapeuttisia kirjoittamistekniikoita on käytetty ja kehitetty paljon ja niistä on kirjoitettu julkaisuissamme. Lukemisen hoitava vaikutus on jäänyt niiden katveeseen, vaikka lukeminen on toki käytännössä kulkenut kaiken aikaa mukana kirjallisuusterapeuttisessa toiminnassa. Myös varsinaisten lukuterapeuttisten menetelmien kehittämiselle ja dokumentoinnille on tilausta.

Lukemisen hoitavaan vaikutukseen perehtynyt kirjallisuustieteen dosentti ja kirjallisuusterapeutti Päivi Kosonen avaa tässä lehdessä kolmiosaisen artikkelisarjan, jossa hän tarkastelee, mitä annettavaa lukemistutkimuksilla on kirjallisuusterapeuttiseen työhön ja toisaalta, mitä kirjallisuusterapeuteilla on tarjottavana lukemista koskevaan monitieteiseen keskusteluun. Artikkelisarjan kaksi seuraavaa osaa julkaistaan kahdessa seuraavassa lehdessä.

Sadut ja myytit sekä runot ja tarinat ovat hyviä välineitä tunteiden ja erilaisten sukupolvien välisten kokemusten ja siirtymien käsittelyyn. Suomi 100 -teemaan sekä satuihin liittyy tässä lehdessä Sirpa Kivilaakson artikkeli Anni Swanin satusymboliikasta sekä perhedynamiikkaa ja roolinvaihdoksista itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä. Taakkasiirtymäilmiö ja sotakokemukset ovat maamme rankempaa historiaa ja kokemusmaailmaa. Näitä valotan arvioissani Pirkko Siltalan ja Ville Kivimäen kirjoista. Kuten Siltala (2016, 78) kirjoittaa, taakkasiirtymän voima murtuu dialogin moniäänisyydessä ja tarinallisuudessa.

Antakaamme siis tarinallisuudelle ja dialogien moniäänisyydelle tilaa!

Lehden kannessa on Auli Rantalan upea maalaus Helsingin Taideyhdistys ry:n juhlajulkaisusta Luovuuden mielikuvia. Myös julkaisusta lisää lehdessä.

Lehden voi tilata osoitteesta jasenasiat.kirjallisuusterapia@gmail.com

Juhlallisia lukuhetkiä!

 

Kirjallisuusterapia-juhlalehti ilmestynyt

Uusi Kirjallisuustapia-lehti (2/2017) on ilmestynyt.

Suomen juhlavuoden lehden teemoina ovat mm. lukemisen hyvää tekevä vaikutus, kokemustarinoita ja koskettavia kirjoja 100-vuotiaasta Suomesta, satukuningatar Anni Swan, taakkasiirtymät, dissosiaatiohäiriö, elämäkerallinen kirjoittaminen sekä kotiteemaisen kirjoituskilpailun satoa osa II.

Lehden voi tilata osoitteesta jasenasiat.kirjallisuusterapia@gmail.com

Lue lisää lehdestä. Ote lehden pääkirjoituksesta löytyy näiltä sivuilta kohdasta Kuulumisia.

Juhlallisia lukuhetkiä!

 


 

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry 35 vuotta

Tänä vuonna 2016 Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys täytti 35 vuotta. Onneksi olkoon yhdistykselle ja sen toimijoista ennen kaikkea niille, jotka ovat olleet alusta saakka mukana! Perustajajäseniin kuuluvat muiden muassa kirjastonhoitaja Leena Sippola sekä yhdistyksessä ja kirjallisuusterapian saralla edelleen aktiivisesti toimiva dosentti, kirjallisuusterapiakouluttaja Juhani Ihanus.

Yhdistyksen merkkivuotta juhlittiin 5.11.2016 Helsingissä Bar Kapsäkissä. Tupa oli loppuunmyyty. Tiivistunnelmaisessa, hämyvaloisessa illassa saimme nauttia monenlaisesta ohjelmasta. Tilaisuuden juonsi Päivi Kosonen.

p1090727Juhani Ihanus haastattelee Leena Sippolaa.

Juhlavuoden kirjoituskilpailun teemana oli koti sen kaikissa muodoissa. Tekstejä tulvi raadille niin runsaasti, että kilpailu jaettiin kahteen sarjaan. Proosasarjan voitti Katri Tapola essellään Kotona kielessä. Toiselle sijalle pääsi Antti Aaltola ja kolmannelle Jorma Aaltonen. Runosarjan pääpalkinnon kävi pokkaamassa Victoria Toth. Toisen palkinnon sai Mirta Virtaperko ja kolmannen Annukka Nyback. Raadin muodostivat Terhikki Linnainmaa, Heli Hulmi ja Katri Kluukeri yhdistyksestämme.

p1090711Proosasarjan voittaja Katri Tapola ja kilpailun raadista Katri Kluukeri

Yhdistyksemme monitaiturit Heli Hulmi ja Jaana Huldén ihastuttivat jälleen runoesityksellään. Tällä kertaa kuulimme Szymborskajaa. Taidokkaat pienet dramatisoinnit saivat runot elämään.

p1090737Jaana Huldén ja Heli Hulmi

Tilaisuuden kruunasivat pääesiintyjät Kaj Chydenius ja Monna Kamu Parantava runo -esityksellään. Pääosa teksteistä oli esitykseen poimittu Leena Sippolan, Aino Immeli ja Outi Melenin kokoamasta samannimisestä runokirjasta, joka on laadittu kirjallisuusterapeuttisiin tarpeisiin. Tunnelma tiivistyi viimeistään tässä kohtaa. Runot Hellaakoskesta Kailaaseen veivät matkalle tunteisiin, huumoriakaan unohtamatta.

Kiitos myös kaikille taustavaikuttajille ja puuhanaisille ja -miehille, joiden joukkoon sain kuulua.

Isossa kuvassa Kaj Chydenius, Monna Kamu ja Jaana Huldén esityksen jälkeen.

Kuvat Silja Mäki