Satujen saari häämöttää jo

Ryhmä on ikävä kyllä peruttu, koska Mustasaari on koko kesän kiinni koronavirustilanteen vuoksi. Tervetuloa mukaan kesällä 2021!

Satujen saari

Sadut itsetuntemuksen ja voimaantumisen välineinä

Ke 5.8., to 6.8., ke 12.8, to 13.8.2020 klo 16.30–19.30
Mustasaaren toimintakeskuksessa Seurasaaren selällä Helsingin edustalla

Ryhmä toteutuu, mikäli koronaviruspandemia on hellittänyt ja on luvallista ja turvallista kokoontua pienellä ryhmällä.

Voisiko elämän tiivistää satuun?
Mikä on lempisatuhahmosi?
Inhottaako tai vihastuttaako joku satuhahmo sinua?
Millaisella saarella satuhahmosi mielessäsi seikkailevat?
Jaatko mielelläsi ajatuksiasi ja kokemuksiasi
samanhenkisten ihmisten kanssa?

Tule seikkailemaan mielesi saarelle satujen lukemisen, niiden pohjalta kirjoittamisen ja tästä viriävien keskustelujen innoittamana.

Ilmoittautuminen 28.7.2020 mennessä silja.maki@saunalahti.fi tai 050 313 1027

Lisätietoja esitteestä

 

Vilijonkka – kohti sukua ja pelkoja

Sain taas aloittaa syyskauden aherruksen Mustasaaren upeissa luonnonläheisissä maisemissa Seurasaaren selällä Helsingin edustalla. Odotin lauttaa Taivallahdessa koivunrungolla istuen ja runsaat pihlajanmarjatertut toivottivat minut tervetulleeksi matkalla lauttalaiturista saareen.

Tänä vuonna vuorossa oli Satujen saari, kirjallisuusterapeuttinen kasvuryhmä aikuisille. Satuja ja niiden kautta omaa elämää ja tunteita lähti ennakkoluulottomasti tutkimaan kahdeksan upeaa naista. Saari tarjosi rantakivensä ja kallionsa, niemennotkonsa, pienen hiekkarantansa ja metsäiset saarekkeensa kirjoittajille. Vankkoja puita ja ikiaikaisia kallioita vasten oli turvallista kirjoittaa vaikeistakin asioista.

Erityisesti Tove Janssonin satunovelli ”Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin” herätti tällä kertaa vilkasta pohdintaa ja syvällisiä tekstejä. Sitä ryhmälle ääneen lukiessani tuuli riepotteli meitä sopivan uhkaavasti Hevossaaren kallioilla, vaikka muuten elokuun alun illat olivat kesäisen leppoisia.

Novellissa rouva Vilijonkka asuu talossa, jonka luulee olevan vanha sukutalonsa. On kaunis kesäpäivä mattolaiturilla, mutta Vilijonkka on vakuuttunut, että pian tapahtuu jotain kamalaa. Nouseekin myrsky, jota saa oikein kunnolla pelätä. Kun talo sitten melkein romahtaa ja Vilijonkka istuu rantahiekalla, kaikki onkin hyvin. Hän on uskaltanut kohdata pelkonsa.

Novellia on luonnehdittu yhdeksi maailmankirjallisuuden parhaista pelon ja paniikin kuvauksista. Myös ryhmän jäsenet se vei kuulostelemaan omia pelkojaan. Joku muisteli lapsuudenaikaisia pelkoja, aikuisen näkökulmasta hassujakin, mutta lapselle kovin tosia. Moni osallistuja tutki ahdistus- ja paniikkitaipumustaan. Jo sen oivaltaminen, kuinka tavallinen tämä vaiva meillä ihmisillä on, oli helpottavaa. Novelli johdatti monet myös huomaamaan, miten he ovat löytäneet elämässään rauhan paikkoja ja huojentavia hetkiä, jolloin ei tarvitse pelätä.

Yksi osallistuja totesi hänelle tärkeästä ja terapiassa tarkkaan luetusta novellista löytyvän edelleen uusia ulottuvuuksia, etenkin hellyyden tunteen Vilijonkkaa kohtaan – ja ehkä myös itseään kohtaan. Ennen kaikkea hän sai tilaisuuden huomata, miten on mennyt eteenpäin paniikkitaipumuksensa kanssa, parantunut suorastaan. Moni tunnisti ylihuolehtivat vanhemmat paniikkitaipumuksensa takaa. Yhdessä mietittiin, miten katkaista sukupolvien ketju, ettei taipumus siirtyisi lapsille.

Novelli näyttäytyi metaforana elämän pelolle: talossa kaikki on väärin, mutta Vilijonkka ei uskalla muuttaa sieltä pois. Novellin sukulaisuusteema vei osallistujat omien sukujensa ja sukutarinoittensa äärelle sekä vierailemaan mielikuvissa sukutaloissa, kuka jo kauan sitten menneisyyteen jääneessä, kuka talossa, jonka kohtalo on omissa käsissä. Lukukokemus johdatti myös läheisten kuolemaan ja sairauksiin sekä pohdintaan siitä, kuka laittoikaan lapsuudessa kotitalon ovet lukkoon. Ylisukupolvinen trauma tuli monessa kohtaa tunnistetuksi, niin sotatraumojen kuin tavallisessa arjessa siirtyneiden toimintatapojen muodossa.

Novellin valtava vesipatsas herätti pohdintaa. Ehkä se on fallos tai naisen kokemus falloksen vaikutuksista, vellova, välillä lähestyvä, välillä etääntyvä halu ja kiihottuminen. Se voisi olla myös Janssonin kaapista ulos tulo. Niin kuin hyvä symboli, se voi olla myös mitä tahansa muuta.

Luonto on vahvasti mukana tässä niin kuin niin monessa puhuttelevassa tekstissä. Luonto ja aistillisuus paitsi pelottavat myös ottavat syliin ja ravistelevat ravistelua tarvitsevaa. Näin voi tapahtua muutos.  Muutama kirjoitti novellille uuden lopun, itseä hoitavan.

Taas kerran on todettava Tove Janssonin viisaus ja hämmästyttävä tarkkanäköisyys. Novellissa on klassikkoainesta – ja ihmisillä kyky tunnistaa itsessään tärkeitä asioita ja sen kautta löytää uutta voimaa ja luottamusta elämään. Myös naurua ja iloa mahtui mukaan.


Novelli ”Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin” löytyy Tove Janssoni novellikokelmasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1962/87, WSOY).

 

 

Satujen saari kutsuu

Kokeile jotain uutta tai tule päivittämään sisäisen satuhahmosi kuulumiset! Jo aiemmin mukana olleille uudet sadut.

Satujen saari

Sadut itsetuntemuksen ja voimaantumisen välineinä

Taruterapiaryhmä aikuisille

Ke 31.7., to 1.8., ke 7.8. ja to 8.8.2019 klo 16.30-19.30

Mustasaaren toimintakeskuksessa Seurasaaren selällä Helsingin edustalla

Voisiko elämän tiivistää satuun?

Mikä on lempisatuhahmosi?

Inhottaako tai vihastuttaako joku satuhahmo sinua?

Jaatko mielelläsi ajatuksiasi ja kokemuksiasi samanhenkisten ihmisten kanssa?

Tule seikkailemaan mielesi saarelle satujen lukemisen, niiden pohjalta kirjoittamisen ja tästä viriävien keskustelujen innoittamana.

Lisätietoja esitteestä

Ryhmä on täynnä. Varasijalle voi ilmoittautua.

Mustasaari antoi parastaan

Tuskan tulivuorelta lempeiden aaltojen laguuniin

Mustasaaressa Helsingin edustalla, Helsingin seurakuntayhtymän toimintakeskuksessa, on välillä kesäryhmissä tarvittu sisätiloissa sähköpatteria ja ulkona sadetakkia. Tänä kesänä pohdittiin joinakin päivinä, missä olisi vilpoisin paikka työskennellä. Kirjoitan itselleni saaren -nimisessä kirjallisuusterapeuttisessa kasvuryhmässä tekstejä kirjoitettiin ja jaettiin sekä syvällisiä keskusteluja käytiin niin kokoontumispaikka stidin yläkerran suojissa kuin ulkona vaihtelevan kauniissa luonnonpaikoissa.

Työskentelyvälineinä toimineet mielikuvakartat johdattivat osallistujat tarkastelemaan, millaiset tuulet heidän mielen saarellaan puhaltavat ja millaisia suojaisia poukamia sieltä löytyy. Mielikuvituksella ei ollut rajoja, kun luontopaikkojen nimet peilasivat sisäisiä tuntoja. Tutuiksi tulivat paitsi Lempeiden aaltojen laguuni, Läheisyyden voimala ja Sinnikkyyden suo myös Yksinäisyyden aukio, Tuskan tulivuori ja Kuivuneiden kyynelten aavikko. Matkalla kohti Ilon vesiputousta piti koukata Eksyneiden ajatusten laaksossa ja kiivetä kurkistelemaan Rohkeuden jyrkänteeltä.

Ryhmässä pohdittiin myös askelmerkkejä elämässä eteenpäin. Mielen talot laajenivat ja pölyttyneet nurkat kirkastuivat. Joku uskaltautui kiipeämään näköalatorniin. Pysähtyipä kauan kallionkielekkeellä vaarallisesti keikkunut mökkikin paikoilleen.

Päivän kirkas paahde vaihtui illan tullen lempeään auringonlaskua lupailevaan lämpöön. Auringonsäteet siivilöityivät Hevossaaren mäntyjen lomitse ja leikittelivät rantakaislikossa. Ryhmä asettautui istumaan piiriin kiville ja kannoille, jakamaan kirjoittamaansa ja pohtimaansa.

Lopuksi Walhalla-lautta kuljetti joukon turvallisesti Taivallahden rantaan. Taas yksi Mustasaaren ryhmä takana. Ohjaajana koin kiitollisuutta, että saan tehdä tällaista työtä, vain luovuus ja taivas rajoina, apuna turvalliset terapeuttisen työskentelyn puitteet ja kynän ja paperin suomat mahdollisuudet. Taiteen keinoin tällaiset lempeät syväsukellukset ovat neljässä illassa mahdollisia.

 

Kirjoitan itselleni saaren

Kirjoitan itselleni saaren

Kirjallisuusterapeuttinen kasvuryhmä aikuisille

Ke 1.8., to 2.8., ke 8.8. ja to 9.8.2018 klo 16.30-19.30

Mustasaaren toimintakeskuksessa Seurasaaren selällä Helsingin edustalla

Tule nauttimaan Mustasaaren luonnonkauniista merellisestä ilmapiiristä ja tutkimaan itseäsi ja elämääsi lukemisen ja kirjoittamisen sekä niistä viriävien keskustelujen innoittamana.

Ilmoittautuminen 28.6.2018 mennessä. Paikkoja voi kysellä vielä heinäkuun aikanakin.

Lue lisää esitteestä.

Kokeile jotain uutta tai tule jatkamaan jo aiemmissa ryhmissä aloittamaasi itsetutkiskelun matkaa!