Kirjallisuusterapia-lehdestä 1-2/2018 poimittua

Tässä muutama ote tuoreen Kirjallisuusterapia-lehden 1-2/2018 pääkirjoituksestani:

 

Hyvä Lukija,

tämän Kirjallisuusterapia-lehden kaksoisnumeron teemana on hulluus. Aihe sai alkunsa Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n viime vuoden elokuun Taiteiden yön Kallion kirjaston ohjelmasta, jossa Karoliina Maanmieli ja muu Jyväskylän monitieteisen Kulttuurisen mielenterveystutkimuksen verkoston tutkijaryhmä esitteli mielisairaalamuistoprojektiaan. FT Saara Jäntin luotsaama tutkijaryhmä tutkii aihetta Koneen Säätiön rahoittamana ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston kanssa yhteistyössä vuosina 2014-15 kerätyn muisteluaineiston pohjalta.

Sana hulluus saattaa kuulostaa provosoivalta tai negatiiviselta. Se ei kuitenkaan ole tarkoituksemme. Pikemminkin haluamme tässä lehdessä käyttää tätä sanaa kaikella lämmöllä ja myötätunnolla, ehkä jopa hieman huumorin pilkettä silmäkulmassa. Mukana on vahvana se ajatus, että mielen järkkyminen – oli sitten kysymys lievästä masennuksesta, vakavasta psykoosista tai mistä tahansa siltä väliltä – on mielen terve ja ymmärrettävä reaktio vaikeaan, ehkä pitkäänkin jatkuneeseen kuormittavaan ja stressaavaan tilanteeseen. Osalla taustalla saattaa olla pidempi sukupolvien jatkumo pahaa oloa ja geneettistä rasitusta, myös taakkasiirtymää. Mielen järkkyminen antaa mahdollisuuden pysähtyä ja kuunnella, mitä minulle oikeasti kuuluu, kuka olen ja mitä haluan elämältä.

Karoliina Maanmieli vie meidät artikkelinsa myötä tutustumaan mielisairaalamuistoihin. Yksinä parhaimmista kokemuksista muistoissa mainitaan mahdollisuudet osallistua erilaisiin taideterapeuttisiin toimintoihin, myös kirjoittamiseen liittyviin.

Osin humoristisen, ehkä tragikoomisen, sävyn aiheeseen tuo Jaana Huldénin arvio Petteri Pietikäisen kirjasta Hulluuden historia, jossa hullutuksia tosiaan riittää. Meille tämän lehden lukijoille lienee tärkeä Huldénin terapioiden ja ihmisen kuuntelemisen tärkeyden puolustus, joka puuttuu kirjasta kokonaan. Toivottavasti tulevat sukupolvet eivät aikanaan lue meneillään olevan sote-uudistuksen vaikutuksista vastaavanlaisina hullutuksina. Menneestä kannattaisi nyt ottaa oppia ja päättäjien kuunnella myös mm. mainitun mielisairaalamuistoprojektin esiin nostamia näkökulmia hoidon laadusta.

Kirja-arvioissa on runsaasti asiaa hulluus-teemaan liittyen. Viime aikoina on julkaistu paljon kirjoja masennuksen ja muunlaisen psyykkisen sairastumisen ja paranemisen kokemuksista. Nämä ovat tärkeitä avauksia sille, että tabut mielen sairauksista vähitellen murtuvat.

Antoisia lukuhetkiä, leskenlehtien ja krookusten hohtaessa samaa kevään keltaista kuin lehden kannen Arja Leinosen hieno maalaus!

Silja Mäki

 

Antoisia hetkiä lehden parissa!

Lehteä voi tilata osoitteesta jasenasiat.kirjallisuusterapia@gmail.com

Lehti on nyt myytävänä myös Reunan kirjakaupassa, www.reunalla.fi

 

Kirjallisuusterapia-lehti 1-2/2018 on ilmestynyt

Kirjallisuusterapia-lehti 1-2/2018 on ilmestynyt

Kevään Kirjallisuusterapia-lehden teemoina ovat mm. hulluuden historia, mielisairaalamuistot sekä hoitava lukeminen ja fiktion kirjoittamisen tuoma eheyden kokemus. Lisäksi arvioita kirjoista, jotka käsittelevät mm. masennuksesta toipumista, huijarisyndroomaa, muistoja ja selkorunoja.

Lehden sisällöstä hieman tarkemmin näillä sivuilla kohdassa Kuulumisia.

Antoisia lukuhetkiä!

Lehteä voi tilata osoitteesta jasenasiat.kirjallisuusterapia@gmail.com

Lehti on nyt myynnissä myös Reunan kirjakaupassa, www.reunalla.fi

 

Hyvää naistenpäivää, ihanaiset Ruususet!

Prinsessa Ruusunen sopi hyvin naistenpäivään saduksi aikuisten Satujen salaisuudet -ryhmääni, jossa sadut toimivat virikkeinä keskusteluun, kirjoittamiseen ja itsetutkiskeluun.

Satua Ruususesta on joskus sanottu tylsäksi, saduksi, jossa ei tapahdu mitään ja jossa vain nukutaan. Ryhmäni naiset todistivat tänään jotain aivan muuta. Satu näyttäytyi dramaattisena, piikikkäänä ja pulssia nostattavana. Piikkien lomasta löytyi hyväksyntää ja anteeksiantoa.

Ruusunen näyttäytyi vahvasti itsenäistymisen satuna, niin kuin se on psykoanalyyttisestikin tulkittu. Sadan vuoden uni puhutteli ryhmää kovasti. Uni nähtiin myös masennuksena, orjantappurat linnan ympärillä ahdistuksena. Osallistujia innosti murrosiän sadan vuoden unen kokemuksesta johdettu ajatus siitä, että aikuisen elämässäkin on hiljaisia ja toiminnallisempia kausia. Välillä voi olla kuin unessa, kunnes taas herää sisäiseen tai ulkoa tulevaan muutokseen ja saa mahdollisuuden kasvaa henkisesti.

Sadun myötä päädyttiin pohtimaan rooliodotusten ristiriitoja miesten ja naisten välillä ja sitä, miten vanhempien suhtautumiset vielä meihin vaikuttavat. Mitä siitä seurasi, kun äiti ei pystynyt toteuttamaan unelmiaan? Tyttärellä on ollut mahdollisuus niitä toteuttaa, mutta se voi tapahtua vain repivästi ja häpeää tuntien. Ehkä seuraava sukupolvi jo pääsee tässä asiassa helpommalla.

Prinssistä sukeutui jungilainen Itse, ihmisen syvin ja sisin olemus, jonka voi löytää vasta riittävän kypsässä iässä. Itse voisi olla myös se, mikä on tallessa linnassa silloinkin, kun orjantappurat kasvavat linnan ympärille ja muu maailma miltei unohtaa linnan olemassaolon.

Alkuperäisen kansansadun lisäksi tutkittavana oli Johanna Venhon sadun uudelleen tulkinta Juri Nummelinin toimittamasta kirjasta Sadan vuoden unet. Satuja aikuisille (2017). Siinä Ruusunen on nuori nainen Aura, jota kummi pyytää leikkaaman leipää terävällä leipäveitsellä. Tästä seuravat haaveri sormeen ja symbolinen sadan vuoden uni. Mutta aina on olemassa muutoksen mahdollisuus.

Niin Ruususen kuin kaikkien muidenkin satujen syvin sanoma on, että muutoksen täytyy tapahtua. Ihmisen täytyy itsenäistyä ja kohdata maailma. Jokainen kriisi on mahdollisuus ja jokaisen kriisin ja pitkänkin unen, kuten masennuksen, jälkeen voi ikään kuin syntyä uudelleen uuteen elämänvaiheeseen.

Ihanaista naistenpäivän iltaa kaikille naisille! Olkaamme Ruususia, jotka löytävät oman tiensä ja toteuttavat unelmiaan.

___

Seuraava Suomen Valkonauhaliiton järjestämä Satujen salaisuudet -ryhmä alkaa syksyllä 2018.

Lähde: Nummelin, Juri (2017) Sadan vuoden unet. Satuja aikuisille. Helsinki: Jalava.

 

Prinsessa Ruusunen ja sadan vuoden unen viestit

Pohdimme ja työstimme aikuisten taruterapiaryhmässä Satujen salaisuudet tänään Prinsessa Ruusunen -satua. Ensisilmäyksellä satu tuntui monen osallistujan mielestä Grimmin veljesten klassikkosatujen joukossa tylsältä. Sadusta tuntui puuttuvan kiinnostava juoni: siinähän vain nukutaan ja ollaan kauniita.

Psykoanalyyttiset tulkinnat Ruusunen-sadusta ovat melko yksioikoiset, joskin murrosikäistä ajatellen viisaat: Satu kuvastaa murrosikäisen elämänvaihetta, jota leimaavat toisaalta kiihkeät toimeliaisuuden kaudet mutta toisaalta ennen kaikkea uneliaisuuden kaudet. Nuoren biologiassa, ennen kaikkea hormonaalisessa kehityksessä, tapahtuu valtava harppaus, johon menee energiaa. Unta tarvitaan.

Lisäksi satu kuvastaa seksuaalista kehitystä. Nuori voi kokea seksuaalisen täyttymyksen odotuksen sadan vuoden mittaiseksi. Prinssin suudelma on paitsi merkki seksuaalisuuden täyttymyksestä myös kypsän egon heräämisestä aikuisuuteen. Sadussa on myös vahva viesti aikuisille: Nuoren seksuaalista kehitystä ei voi estää. Se tapahtuu, vaikka vanhemmat hävittäisivät kaikki värttinät. Elämän kuuluu mennä eteenpäin.

Näin ovat pohtineet mm. Bruno  Bettelheim ja Paul Jan Brudal.

Mutta tämäpä ei riittänyt ryhmälleni. Ruusunen-sadun viesti laajennettiin koskemaan elämää yleensä. Ihmisen elämässä on useita kausia, kiihkeämpiä ja hiljaisempia. Melankoliakin kuuluu elämään, toisilla voimakkaammin kuin toisilla. Ego voi herätä monta kertaa uuteen vaiheeseen, lisää elämästä oivaltaneena, etenkin kriisien jälkeen.

Sadun voi nähdä myös kuvauksena masennuksesta. Sumuverho saattaa tuntua olevan silmien edessä, itsen ja maailman välissä, sata vuotta. Sillä on kuitenkin tarkoituksensa: sisäänpäin kääntyessä on mahdollista punnita elämää ja vähitellen nähdä se uudessa valossa. Satu tuo toivoa. Uni päättyy joskus, verho vedetään edestä, masennus hellittää ja ihminen saa uuden mahdollisuuden.

Taruterapeuttisissa ryhmissä tärkeintä eivät kuitenkaan ole tulkinnat ja älyllinen prosessointi vaan tunteiden kokeminen ja tunnistaminen. Katarsikseen kokemuksen kautta syntyy heräämisiä, eheytymistä ja uusia alkuja.

♠♣♥♦

Kesäkuussa 2016 kokoontuu Mustasaaressa Satujen saari -ryhmä. Ks. lisätietoja kohdasta Kirjallisuusterapeuttiset ryhmät tai Ajankohtaista.