Kirjallisuusterapia-lehdestä 2/2017 poimittua

Uusi Kirjallisuustapia-lehti (2/2017) on ilmestynyt.

Suomen juhlavuoden lehden teemoina ovat mm. lukemisen hyvää tekevä vaikutus, kokemustarinoita ja koskettavia kirjoja 100-vuotiaasta Suomesta, satukuningatar Anni Svan, taakkasiirtymät, dissosiaatiohäiriö, elämäkerallinen kirjoittaminen sekä kotiteemaisen kirjoituskilpailun satoa osa II.

Juhlavuoden kunniaksi lehti on tavallista tuhdimpi. Näin ei ollut alun perin tarkoitus, mutta tekstejä kertyikin rutkasti, ja osa niistä jäi seuraavaan lehteen.

Tässä ote lehteen kirjoittamastani pääkirjoituksesta:

Suomi on perinteisesti kirjojen ja lukijoiden maa. Nyt saamme kuitenkin olla huolissamme etenkin lasten ja nuorten vähenevästä lukemisesta ja heikkenevästä lukutaidosta somen jyrätessä. Meillä kirjallisuusterapian ammattilaisilla on mahdollisuus olla avainasemassa viemässä lukemisen hyvää tekevää sanomaa maailmalle, ei ehkä laajassa mittakaavassa, mutta sitäkin arvokkaampina yksittäisiä asiakkaita tai ja ryhmiä koskevina kohtaamisina.  

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat kirjallisuusterapian kaksi tärkeintä aluetta. Meillä Suomessa terapeuttisia kirjoittamistekniikoita on käytetty ja kehitetty paljon ja niistä on kirjoitettu julkaisuissamme. Lukemisen hoitava vaikutus on jäänyt niiden katveeseen, vaikka lukeminen on toki käytännössä kulkenut kaiken aikaa mukana kirjallisuusterapeuttisessa toiminnassa. Myös varsinaisten lukuterapeuttisten menetelmien kehittämiselle ja dokumentoinnille on tilausta.

Lukemisen hoitavaan vaikutukseen perehtynyt kirjallisuustieteen dosentti ja kirjallisuusterapeutti Päivi Kosonen avaa tässä lehdessä kolmiosaisen artikkelisarjan, jossa hän tarkastelee, mitä annettavaa lukemistutkimuksilla on kirjallisuusterapeuttiseen työhön ja toisaalta, mitä kirjallisuusterapeuteilla on tarjottavana lukemista koskevaan monitieteiseen keskusteluun. Artikkelisarjan kaksi seuraavaa osaa julkaistaan kahdessa seuraavassa lehdessä.

Sadut ja myytit sekä runot ja tarinat ovat hyviä välineitä tunteiden ja erilaisten sukupolvien välisten kokemusten ja siirtymien käsittelyyn. Suomi 100 -teemaan sekä satuihin liittyy tässä lehdessä Sirpa Kivilaakson artikkeli Anni Swanin satusymboliikasta sekä perhedynamiikkaa ja roolinvaihdoksista itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä. Taakkasiirtymäilmiö ja sotakokemukset ovat maamme rankempaa historiaa ja kokemusmaailmaa. Näitä valotan arvioissani Pirkko Siltalan ja Ville Kivimäen kirjoista. Kuten Siltala (2016, 78) kirjoittaa, taakkasiirtymän voima murtuu dialogin moniäänisyydessä ja tarinallisuudessa.

Antakaamme siis tarinallisuudelle ja dialogien moniäänisyydelle tilaa!

Lehden kannessa on Auli Rantalan upea maalaus Helsingin Taideyhdistys ry:n juhlajulkaisusta Luovuuden mielikuvia. Myös julkaisusta lisää lehdessä.

Lehden voi tilata osoitteesta jasenasiat.kirjallisuusterapia@gmail.com

Juhlallisia lukuhetkiä!

 

Kirjallisuusterapia-juhlalehti ilmestynyt

Uusi Kirjallisuustapia-lehti (2/2017) on ilmestynyt.

Suomen juhlavuoden lehden teemoina ovat mm. lukemisen hyvää tekevä vaikutus, kokemustarinoita ja koskettavia kirjoja 100-vuotiaasta Suomesta, satukuningatar Anni Swan, taakkasiirtymät, dissosiaatiohäiriö, elämäkerallinen kirjoittaminen sekä kotiteemaisen kirjoituskilpailun satoa osa II.

Lehden voi tilata osoitteesta jasenasiat.kirjallisuusterapia@gmail.com

Lue lisää lehdestä. Ote lehden pääkirjoituksesta löytyy näiltä sivuilta kohdasta Kuulumisia.

Juhlallisia lukuhetkiä!

 


 

Satujen saari aukeaa elokuussa

Satujen saari

Sadut itsetuntemuksen ja voimaantumisen välineinä

Taruterapiaryhmä aikuisille

Voisiko elämän tiivistää satuun?

Millaisella saarella satuhahmosi mielessäsi seikkailevat?

Haluatko kirjoittaa aaltojen loisketta kuunnellen?

Neljänä elokuun iltana Mustasaaressa Helsingin edustalla, 2.8., 3.8., 9.8. ja 10.8.2017 klo 16.30-19.30

Lue lisää esitteestä

Muutama paikka vapaana. Tervetuloa mukaan!

Elämäkertaa kirjoittamaan

Elämäkertaa kerrakseen

Kirjallisuusterapeuttisin menetelmin kirjoittava ryhmä

Haluatko tutustua taustaasi ja sitä kautta itseesi paremmin?

Kiehtooko sukusi tunnettu tai vielä tuntematon tarina sinua?

Kaipaatko aloittamiseen ryhmän tukea? Hyötyisitkö keskustelusta aiheiden tiimoilta?

Joka toinen tiistai 5.9.2017 alkaen klo 17.30-19.30 Helsingissä Meilahdessa

Ryhmässä voi kirjoittaa omasta tai sukulaisen elämästä. Liikkeelle on mahdollista lähteä niin jo olemassa olevasta materiaalista kuin yhtä lailla siten, että aiheita ja tekstiä syntyy ryhmän myötä. Taitava kirjoittaja ei tarvitse olla.

Lue lisää esitteestä

Kuva: Veera-Liisa Kurvisen arkisto

Rakkaus teemana Juuret-kirjallisuustapahtumassa

Parisuhde puntarissa

Kirjallisuusterapian keinot parisuhteen tutkimisessa ja erosta selviämisessä

Luento ja työpaja Keravan kirjaston Juuret-kirjallisuustapahtumassa la 30.1.2016

klo 12.00-13.45 Satusiivessä

Tervetuloa kuulemaan, mitä kirjallisuusterapeuttisella lukemisella ja kirjoittamisella on annettavana parisuhteen ja erosta selviämisen haasteisiin! Kokeilemme tilaisuudessa myös kirjoittamista käytännössä. Taitava kirjoittaja ei tarvitse olla. Kokeilunhalu riittää.

♥♥♥

Rakkaus-teemaisessa tapahtumassa on myös paljon muuta kiinnostavaa, mm. Kaari Utrion ja Kai Linnilän rakkauden keitoksia, kirjoituskilpailun satoa ja rakkauslauluja.

Siljan Juuret-esite 2016

Juuret-ohjelma 30.1.2016

Voi ei, joulu tulee!

Onkohan se jotakin vaarallista?

  • Nyt on joulu, etkö käsitä, joulu. Enkä minä ole hankkinut mitään enkä järjestänyt mitään, ja sitten ne lähettivät minut kesken kaiken kaivamaan teitä esille. Kintaani ovat luultavasti hukassa. Ja kaikki juoksevat ympäri kuin hullut, eikä mikään ole valmista… Sitten hemuli tallusteli takaisin portaita ylös ja meni ulos kattoluukusta.
  • Äiti, herää, Muumipeikko sanoi pelästyneenä. On kuulemma tapahtunut jotain kamalaa. Sanovat sitä jouluksi.
  • Mitä sinä tarkoitat? kysyi äiti ja pisti nenänsä näkyviin.
  • En oikein tiedä, sanoi Muumipeikko. Mutta mitään ei ole järjestetty ja jotain on hukassa ja kaikki juoksevat ympäri kuin hullut. Ehkä on taas tulva.
  • Nähtävästi kuusta tarvitaan jonkinlaiseksi suojaksi, tuumi isä. Minä en ymmärrä mitään.
  • En minäkään, äiti sanoi nöyrästi. Mutta ottakaa kaulaliinat ja tossut, kun menette hakemaan sitä kuusta. …
  • Kuusi, sanoi Muumipeikon isä ja tarrautui epätoivoisesti Kampsun turkiskaulukseen. Mitä kuusella tehdään?
  • Kuusella, toisti Kampsu hämääntyneenä. Kuusella? Voi miten kauheata! Ei, sietätämöntä… sehän täytyy pukea… kuinka minä ehdin… Ja sitten hän pudotti pakettinsa lumeen ja lakki painui hänen nenälleen, ja hän alkoi melkein itkeä hermostuksesta. (Jansson 1962/1987, 156-158.)

LÄHDE: Jansson, Tove 1962/1987: Kuusi. Kokoelmassa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Suom. Laila Järvinen. Helsinki: WSOY, 154-167.

 

Hyvä lukijani,

jos tunnistat jotakin tuttua tässä Tove Janssonin mainiossa Kuusi-novellissa, et ole yksin.

Mutta ei hätää. Muumiperhe onnistuu lempeän hämmästyksen ja hetkessä elämisen kyvyn avulla selvittämään ainakin jotakin joulun olemuksesta ja tarjoamaan pienille nyyteille heidän elämänsä hienoimman joulun kauniine kuusineen ja maistuvine herkkuineen. Itse he vetäytyvät takaisin talviunilleen herätäkseen taas kevätaurinkoon.

Olen käyttänyt tätä novellia kirjallisuusterapeuttisten kasvuryhmieni ja elämäkerrallisen kirjoittamisen ryhmieni kirjoitustehtävien virikkeenä sekä lukevien ryhmien keskustelun herättäjänä. Joulu herättää ihmissä monenlaisia tunteita ja muistoja. Moni muistaa ja kokee syyllisyyttä ja syyllistämistä siitä, että ei voi olla monessa paikassa yhtä aikaa. Moni kokee myös yksinäisyyttä.

Tänä vuonna yhden ryhmän kanssa syntyi tehtävä kirjoittaa resepti oman joulun valmistamiseksi. Novellin hätäilyn vastapainoksi löytyy hienoja pelkistyksiä: Paljon ei tarvita oikeaan joulutunnelmaan. Vähemmän on joskus enemmän.

Meillä kaikilla on myös mahdollisuus laatia oma joulureseptimme. Kuka tarvitsee siihen kynttilän, kuka joululaulun, kuka jonkin ihan oman juttunsa perinteiden ulkopuolelta. Ja lopulta, joulu on vain muutama päivä muiden joukossa vuoden kierrossa. Ehkä siihen voi suhtautua kuin muumiperhe: ihmetellen ja stressaantumatta muiden touhotuksesta huolimatta.

Lunta ei ikävä kyllä taida eteläiseen Suomeen olla luvassa jouluksi, mutta jotakin kaunista voi huomata harmauden keskelläkin. Ehkä enkelin siiven hipauksen tai ripauksen iloista punaista.

Rauhallista ja oman näköistä joulua!