Kirjallisuusterapia-lehti vie muistoihin ja etsii toivoa

Otteita Kirjallisuusterapia-lehden 2/2020 teemoista sekä ajatuksia epävarmana aikana elämisestä:

Lehden alkupuolella saamme Mirja Heikkilän matkassa ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa terapeuttisen kirjoittamisen prosessiin ja sen vaikutuksiin häpeästä irti päästämisessä. Leena Karlsson kertoo artikkelissaan opetustavastaan, jonka avulla pelko vieraan kielen oppimista kohtaan helpottaa. Jaana Huldén luo katseen toivoon ja Kirsi Virkkunen unien voimaan.

Lehden katsaukset muodostavat kokonaisuuden muistelun ja elämäkerrallisen kirjoittamisen maailmasta, aina lapsuudenmuistoista vanhuuteen saakka. Saattohoitopotilaiden kanssa ovat Jenni Hurmerinnan kokemuksen mukaan läsnä toivo ja kiitollisuus.

Lisäksi lehdessä on tuttuun tapaan kirja-arvioita ajankohtaisista ja kirjallisuusterapiassa hyväksi havaituista kirjoista. Harjoituksena tarjoillaan muistojen kollaasi.

Elämme haastavaa aikaa. Kukaan ei tiedä, miten syksy etenee ja kuinka kauan koronavirus on joukossamme. Mikä auttaisi tässä, helpottaisi epätietoisuudessa? ”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi”, toteaa Tuutikki Tove Janssonin Taikatalvessa (1958).

Tuutikin lausahdus on tuonut lohtua monelle asiakkaalleni viime kuukausien aikana, antanut luvan etsiä tapaa kellua tuossa epävarmuudessa, joka sitten voikin kasvaa levollisuudeksi, ainakin hetkittäin. Toteamuksesta on mahdollista hakea siltaa havaintoon, että asiat ovat juuri nyt hyvin. Huolia ja murheita elämässä väistämättä on, mutta ovatko ne sellaisia, joille en juuri nyt voi mitään? Voinko päästää niistä nyt irti? Kun pääsen havaintoon, että juuri nyt voin hengähtää kaikista huolista ja antaa itseni olla rauhassa, voin rakentaa siitä luottamusta seuraavaan hetkeen.

Lehteä voi tilata osoitteesta jasenasiat.kirjallisuusterapia(at)gmail.com

Antoisia lukuhetkiä!

 

Rakkauden monet kasvot Suomenlinnassa

Tilaisuus on peruttu koronavirusepidemian vuoksi. Tilaisuus toteutuu keväällä 2021.

Tarinoiden mieli

Kirjallisuusterapia ja rakkauden monet kasvot

27.3.2010 Suomenlinnassa klo 9.30-16.30

Tarinat yhdistävät, lohduttavat ja eheyttävät Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n perinteisessä tapahtumassa.

Tule Suomenlinnan merimaisemiin herkistymään rakkauden ja taiteen äärelle, kuuntelemaan uusinta tietoa kiintymyssuhteista ja kokemaan liikkeen voima.

Lisätietoja esitteestä

Tarinoiden mieli löytyi Suomenlinnassa

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n Tarinoiden mieli – kirjallisuusterapian väyliä maailmoihin -päivää vietettiin perjantaina 22.3.2019 Suomenlinnassa. Pirunkirkon Pajasali loi päivälle ainutlaatuisen tunnelmansa valkoisiksi kalkittuine seinineen ja dramaattisine ikkunasyvennyksineen, joihin saattoi vetäytyä kirjoittamaan ja kuulostelemaan mielensä liikkeitä. Kirkas keväinen päivä innoitti. Osallistujia oli yli 40.

Aamun avasivat yhdistyksemme lausuntataiteilijat kirjailija, kirjallisuusterapiaohjaaja Heli Hulmi ja psykoterapeutti, kirjallisuusterapeutti Jaana Huldén Tomas Tranströmerin runoista kootulla esityksellään Huldén & Hulmi  goes Tranströmer II. Runoilija on heille ehtymätön kaivo, joka myös koskettaa kuulijoita syvällisesti. Minua puhutteli tällä kertaa erityisesti runo, jossa pohditaan lasin symbolista merkitystä: sen läpi näkee mutta ei saa emotionaalista kontaktia toisiin. Tässä kohtaa Hulmi melkeinpä kieriskeli lattialla runon lasioven edessä, pääsemättä sisään. Tulkinta on tuttu satuterapiayhteyksistä ja Marie-Louise von Franzin jungilaisista tulkinnoista, jotka liittyvät mm. Lumikki- ja Ruusunen-satuihin.

Minä jatkoin tästä kansansatujen terapeuttisuuteen. Työstettäväksi saduksi olin valinnut Hannun ja Kertun, sadun, joka porautuu ihmisen elämän ja mielen peruskysymyksiin: turvan, huolenpidon ja ravinnon tarpeeseen, lapsen ja vanhempien suhteeseen sekä ennen kaikkea kasvuun ja sen välttämättömyyteen. Sadun alkukuvassa äidin ravinto on lopussa ja lasten täytyy opetella selviytymään itsekseen. Metsään eksyminen kuvaa sitä, että ihmisen on löydettävä itsensä uudenlaisessa, perustavanlaatuisesti muuttuneessa elämäntilanteessa – joka voi tosielämässä olla mikä tilanne tahansa.

Osallistujat kuuntelivat sadun lukua keskittyen. He lähtivät kirjoittamaan siitä, mihin sadun tunnelmat johdattivat. Osa sujahti Hannun tai Kertun nahkoihin, häkkiin tai veljeä lihottamaan sekä niin omasta kuin sisaren puolesta pelkäämään. On aina yhtä hämmästyttävää, miten keskenään vieraat ihmiset lähtevät jakamaan kirjoittamaansa ja kokemaansa pienissä ryhmissä tällaisessa yleisötilaisuudessa: kosketetuksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksia, uskalluksia kurkistaa omaan sisimpään ja sisäiseen lapseen.

Lounaan jälkeen dosentti Juhani Ihanus kertoi meille luennossaan tarinallisuuden ja kirjallisuusterapian yhtymäkohdista. Hän peilasi aihetta Daniel Sternin käsityksiin minuuden kehittymisestä pienen vauvan ydinminuudesta kertovaan minuuteen tarinoiden maailmassa sekä Dan McAdamsin ajatuksiin narratiivisesta identiteetistä. McAdamsin avaukset elämäntarinan tutkimuksen keinoista yhtenevätkin kirjallisuusterapian menetelmien kanssa: varhaisin muisto, merkityksellinen nuoruuden muisto, tulevaisuuden näky… Elämäntarinoilla kerromme itsellemme ja toisillemme, keitä olemme, millainen identiteettimme on ja miten se muuttuu.

Seuraavaksi pääsi vaihtiin Tarinateatteri Mosaiikki, joka syvensi ja kokosi huikealla tavalla yhteen päivän antia. Osallistujat pääsivät tutkailemaan elämänsä kysymyksiä ja näkemään ne kolmen taitajan esittäminä. Estradille nousi paitsi kuvia Tranströmerin runoista myös Hannusta ja Kertusta. Sadun kuuntelemis- ja kirjoittamiskokemus syveni niin sisaruuden, äitisuhteen kuin elämän suunnan pohdintaan. Lopulta äitejä melkein kirjaimellisesti työnnettiin uuniin. Rajulta kuullostavat näyt olivat niin niiden esille nostajille kuin kuulijoille ja katsojillekin katarttisia, puhdistavia. Eräs osallistuja kertoi jälkeenpäin olleensa mukana monessa tarinateatteritilaisuudessa mutta että ei ollut koskaan nähnyt näin syvälle menevää työskentelyä.

Sokerina pohjalla päivän juontaja Kirsi Marttinen repi tarpeettomiksi käyneitä kirjoja ja antoi meille osallistujille mahdollisuuden löytää niiden sivuilta sanat, joilla kuvata päivän antia. Kierrätystä parhaimmillaan. Valitsin sanat: ”Lennän tähtiin ja vielä kauemmas.”

Kiitos kaikille päivän suunnittelijoille, järjestäjille, toteuttajille ja osallistujille! Kiitos, että sain olla mukana! Tarinoilla on mieli.

 

Tarinoiden mieli

Tarinoiden mieli

Kirjallisuusterapian väyliä maailmoihin

22.3.2019  klo 9.30 alkaen Suomenlinnassa

Tarinat yhdistävät, lohduttavat ja eheyttävät. Tule Suomenlinnan merimaisemiin herkistymään taiteen äärelle, osallistumaan yhden kerran kokoontuvaan kirjallisuusterapiaryhmään, kuuntelemaan uusinta tietoa tarinallisuudesta ja  kokemaan tarinateatterin voima.   

Ohjelmassa runoesitys, satuterapiaryhmä, luento ja tarinateatterituokio

Järjestäjänä Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry

Lisätietoja esitteestä

Lämpimästi tervetuloa!

Esitettä saa vapaasti jakaa eteenpäin.

Päivän kulusta ja tunnelmista löytyy kuvaus näiltä sivuilta kohdasta Kuulumisia.

Runojen hoitavaa voimaa Taiteiden yössä

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys esittäytyi Helsingin Taiteiden yössä 23.8.2018 perinteiseen tapaansa. Kertoja on kertynyt jo reippaasti yli 20.

Eilisessä illassa runot saivat näyttää lempeät voimansa. Ilta alkoi psykoterapeutti Jaana Huldénin runonlausuntaesityksellä Jotkut pitävät runoudesta. Tosin tässä tilaisuudessa niistä taisivat pitää kaikki, koko lähes 60-päinen yleisö. Runoilijat Wislawa Szymborska, Pablo Neruda ja Tomas Tranströmer johdattivat kuulijat syviin tunnelmiin, pohtimaan ihmisyyttä, ystävyyttä, sisaruutta, sukupolvia taaksepäin ja elämää eteenpäin.

Psykologi ja lavarunoilija Annamaria Öblom saatteli meidät alustuksessaan runojen terapeuttisuuden ja parantavan voiman äärelle teoreettisemmassa mielessä ja myös kirjallisuusterapian käytäntöjä valottaen. Kiinnostava ja uudempi alue oli lavarunouden hyvää tekevä voima niin esiintyjälle kuin kuulijoillekin.

Tosiaan, ääneen lausumisella tai lukemisella on merkityksensä. Sen huomasin erityisesti Öblomin kirjoittamasta ja nyt ääneen lukemasta runosta ”Eronneet ihmiset”. Olen vuosi sitten toimittanut runon Kirjallisuusterapia-lehteen (lehti 2/2017). Nyt kuultuna siitä avautui aivan uusia ulottuvuuksia. Mistä kaikesta olemmekaan eronneet ja miten olemme nuo erot kokeneet. Ja onko niin, että ero mahdollistaa aina uuden liittymisen?

Illan aihe ja alustaja saivat osallistujat keskittymään ja kirjoittamaan runoja. Kynät ja paperit otettiin innolla vastaan.

Tunnelma oli hieno. Ja olisiko tällaiselle tilaisuudelle parempaa paikkaa kuin Kallion kirjaston arvokkuutta ja samalla kodikkuutta henkivä kupolisali? Oli ilo saada juontaa tilaisuus.

Eläköön runot!

Kirjallisuusterapia-lehden toimitussihteeri Tuuli Jokivartio-Toivonen infopöytää pitämässä.

Isossa kuvassa ylhäällä Annamaria Öblom ja kirjoittamiseen keskittynyt yleisö.

Kuvat Silja Mäki

 

 

Runojen parantavaa voimaa Taiteiden yössä

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry esittäytyy perinteiseen tapaansa Helsingin Taiteiden yössä

torstaina 23.8.2018 klo 18-20 Kallion kirjaston kupolisalissa

Ohjelmassa:

Runoesitys

Jotkut pitävät runoudesta, psykoterapeutti Jaana Huldén

Luento

Runojen terapeuttisuus ja parantava voima, psykologi, lavarunoilija Annamaria Öblom

Luvassa Wislawa Szymborskan, Pablo Nerudan ja Tomas Tranströmerin runoja

Esillä kirjallisuusterapiaan liittyvää materiaalia: lehtiä, kirjoja, tietoja alkavista ryhmistä ym.

Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Lisätietoja Taiteiden yö 2018

 

Kirjallisuusterapia-lehdestä 1-2/2018 poimittua

Tässä muutama ote tuoreen Kirjallisuusterapia-lehden 1-2/2018 pääkirjoituksestani:

 

Hyvä Lukija,

tämän Kirjallisuusterapia-lehden kaksoisnumeron teemana on hulluus. Aihe sai alkunsa Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n viime vuoden elokuun Taiteiden yön Kallion kirjaston ohjelmasta, jossa Karoliina Maanmieli ja muu Jyväskylän monitieteisen Kulttuurisen mielenterveystutkimuksen verkoston tutkijaryhmä esitteli mielisairaalamuistoprojektiaan. FT Saara Jäntin luotsaama tutkijaryhmä tutkii aihetta Koneen Säätiön rahoittamana ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston kanssa yhteistyössä vuosina 2014-15 kerätyn muisteluaineiston pohjalta.

Sana hulluus saattaa kuulostaa provosoivalta tai negatiiviselta. Se ei kuitenkaan ole tarkoituksemme. Pikemminkin haluamme tässä lehdessä käyttää tätä sanaa kaikella lämmöllä ja myötätunnolla, ehkä jopa hieman huumorin pilkettä silmäkulmassa. Mukana on vahvana se ajatus, että mielen järkkyminen – oli sitten kysymys lievästä masennuksesta, vakavasta psykoosista tai mistä tahansa siltä väliltä – on mielen terve ja ymmärrettävä reaktio vaikeaan, ehkä pitkäänkin jatkuneeseen kuormittavaan ja stressaavaan tilanteeseen. Osalla taustalla saattaa olla pidempi sukupolvien jatkumo pahaa oloa ja geneettistä rasitusta, myös taakkasiirtymää. Mielen järkkyminen antaa mahdollisuuden pysähtyä ja kuunnella, mitä minulle oikeasti kuuluu, kuka olen ja mitä haluan elämältä.

Karoliina Maanmieli vie meidät artikkelinsa myötä tutustumaan mielisairaalamuistoihin. Yksinä parhaimmista kokemuksista muistoissa mainitaan mahdollisuudet osallistua erilaisiin taideterapeuttisiin toimintoihin, myös kirjoittamiseen liittyviin.

Osin humoristisen, ehkä tragikoomisen, sävyn aiheeseen tuo Jaana Huldénin arvio Petteri Pietikäisen kirjasta Hulluuden historia, jossa hullutuksia tosiaan riittää. Meille tämän lehden lukijoille lienee tärkeä Huldénin terapioiden ja ihmisen kuuntelemisen tärkeyden puolustus, joka puuttuu kirjasta kokonaan. Toivottavasti tulevat sukupolvet eivät aikanaan lue meneillään olevan sote-uudistuksen vaikutuksista vastaavanlaisina hullutuksina. Menneestä kannattaisi nyt ottaa oppia ja päättäjien kuunnella myös mm. mainitun mielisairaalamuistoprojektin esiin nostamia näkökulmia hoidon laadusta.

Kirja-arvioissa on runsaasti asiaa hulluus-teemaan liittyen. Viime aikoina on julkaistu paljon kirjoja masennuksen ja muunlaisen psyykkisen sairastumisen ja paranemisen kokemuksista. Nämä ovat tärkeitä avauksia sille, että tabut mielen sairauksista vähitellen murtuvat.

Antoisia lukuhetkiä, leskenlehtien ja krookusten hohtaessa samaa kevään keltaista kuin lehden kannen Arja Leinosen hieno maalaus!

Silja Mäki

 

Antoisia hetkiä lehden parissa!

Lehteä voi tilata osoitteesta jasenasiat.kirjallisuusterapia@gmail.com

Lehti on nyt myytävänä myös Reunan kirjakaupassa, www.reunalla.fi

 

Nerudaa ja kollektiivisia runoja

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksen pikkujouluja vietettiin 1.12.2017 perinteisesti Ravintola Nro 11:n viehättävässä kabinetissa Helsingin Meilahdessa.

Jo neljättä kertaa yhdistyksen väki sai nauttia Jaana Huldénin ja Heli Hulmin taituruudesta runonlausunnassa, tällä kertaa nimellä Huldén & Hulmi goes Neruda. Nobel-palkitun chileläisen kirjailijan Pablo Nerudan runoissa kuuluivat rakkaus, kuolema ja ihmihillisyys.

Esityksen jälkeen Heli Hulmi totesikin, että runojen kuuluu ”mennä verenkiertoon”. Vain niin ne on mahdollista muistaa ja niihin voi eläytyä. Verenkiertoon runot tosiaan menivätkin. Yleisö oli vaikuttunut ja liikuttunut. Minua puhutteli erityisesti runo siitä, että ei ole hyvä väsyä yksin – ihmisen kaipuu jakamiseen ja kuulluksi tulemiseen.

Ruokailun jälkeen Jenni Hurmerinta ohjasi meille kaksi kollektiivista runoharjoitusta. Ensimmäisessä saimme esittää toiveita joulupukille ja tehdä uudenvuoden lupauksia. Toisessa Hurmerinta käytti Turun sanataideyhdistyksen ”korvaruno”-metodista muovaamaamaansa menetelmää, jota hän kutsuu runouttamiseksi.

Viimeiseksi ohjelmassa oli traditionaalinen, jo ainakin muutaman vuosikymmenen ajan yhdistyksen pikkujouluissa toteutettu runoharjoitus, jossa jokaisen tuoma runo pääsee oikeuksiinsa ja jonka myötä rakentuu aina uudenlainen katsaus  runojen aarrearkkuun.

Tässä synnyttämämme korvaruno:

 

Toivon vapautta

ratkaisuja kysymyksiin

toivon näköaloja, väljyyttä, vedenjakajaa

mä toivon kohtaamista ja ihmisyyttä

 

Pitkää aikaa,

sellasta aikaan hukkumista,

venyviä tunteja –

että innostuisi taas

 

Toivon itselleni kykyä päästää irti

läheiselle toivon eniten, että löytäisi toivoa

leikkiä, onnea, suuntaa, paikkaa

 

Mä lupaan rakastaa itseäni

lupaan yrittää vielä kerran

lupaan intohimoista läsnäolon tilaa

lupaan olla ulkona, kävellä

lupaan itkeä, lupaan nauraa

 

Lupaan pelastaa maailman

lupaan sanoja

rohkaista muita

kuiskata jotain

katsoa silmiin

 

Kaksituhatta seitsemäntoista

oli jo aikakin

en olisi koskaan uskonut

että selviän tästä

kyllä kannatti

taputukset

kiitos

 

Antoisaa pikkujouluaikaa ja tunnelmallisia runoja kaikille!

Kuvassa Heli Hulmi ja Jaana Huldén. Heidän runoesitystään voi tilata.

 

 

 

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry 35 vuotta

Tänä vuonna 2016 Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys täytti 35 vuotta. Onneksi olkoon yhdistykselle ja sen toimijoista ennen kaikkea niille, jotka ovat olleet alusta saakka mukana! Perustajajäseniin kuuluvat muiden muassa kirjastonhoitaja Leena Sippola sekä yhdistyksessä ja kirjallisuusterapian saralla edelleen aktiivisesti toimiva dosentti, kirjallisuusterapiakouluttaja Juhani Ihanus.

Yhdistyksen merkkivuotta juhlittiin 5.11.2016 Helsingissä Bar Kapsäkissä. Tupa oli loppuunmyyty. Tiivistunnelmaisessa, hämyvaloisessa illassa saimme nauttia monenlaisesta ohjelmasta. Tilaisuuden juonsi Päivi Kosonen.

p1090727Juhani Ihanus haastattelee Leena Sippolaa.

Juhlavuoden kirjoituskilpailun teemana oli koti sen kaikissa muodoissa. Tekstejä tulvi raadille niin runsaasti, että kilpailu jaettiin kahteen sarjaan. Proosasarjan voitti Katri Tapola essellään Kotona kielessä. Toiselle sijalle pääsi Antti Aaltola ja kolmannelle Jorma Aaltonen. Runosarjan pääpalkinnon kävi pokkaamassa Victoria Toth. Toisen palkinnon sai Mirta Virtaperko ja kolmannen Annukka Nyback. Raadin muodostivat Terhikki Linnainmaa, Heli Hulmi ja Katri Kluukeri yhdistyksestämme.

p1090711Proosasarjan voittaja Katri Tapola ja kilpailun raadista Katri Kluukeri

Yhdistyksemme monitaiturit Heli Hulmi ja Jaana Huldén ihastuttivat jälleen runoesityksellään. Tällä kertaa kuulimme Szymborskajaa. Taidokkaat pienet dramatisoinnit saivat runot elämään.

p1090737Jaana Huldén ja Heli Hulmi

Tilaisuuden kruunasivat pääesiintyjät Kaj Chydenius ja Monna Kamu Parantava runo -esityksellään. Pääosa teksteistä oli esitykseen poimittu Leena Sippolan, Aino Immeli ja Outi Melenin kokoamasta samannimisestä runokirjasta, joka on laadittu kirjallisuusterapeuttisiin tarpeisiin. Tunnelma tiivistyi viimeistään tässä kohtaa. Runot Hellaakoskesta Kailaaseen veivät matkalle tunteisiin, huumoriakaan unohtamatta.

Kiitos myös kaikille taustavaikuttajille ja puuhanaisille ja -miehille, joiden joukkoon sain kuulua.

Isossa kuvassa Kaj Chydenius, Monna Kamu ja Jaana Huldén esityksen jälkeen.

Kuvat Silja Mäki