Suomenlinnan kirjallisuusterapiapäivä

Tarinoiden mieli

Kirjallisuusterapia ja rakkauden monet kasvot

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys 40 v.

22.10.2021 Suomenlinna klo 9.30-20.00

Tarinat yhdistävät, lohduttavat ja eheyttävät. Tule Suomenlinnan merimaisemiin herkistymään rakkauden ja taiteen äärelle, kuuntelemaan uusinta tietoa kiintymyssuhteista ja kokemaan liikkeen voima.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen www.kirjallisuusterapia.net

ESITE Tarinoiden mieli 2021

Rakkauden monet kasvot Suomenlinnassa

Tilaisuus on peruttu koronavirusepidemian vuoksi. Tilaisuus toteutuu keväällä 2021.

Tarinoiden mieli

Kirjallisuusterapia ja rakkauden monet kasvot

27.3.2010 Suomenlinnassa klo 9.30-16.30

Tarinat yhdistävät, lohduttavat ja eheyttävät Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n perinteisessä tapahtumassa.

Tule Suomenlinnan merimaisemiin herkistymään rakkauden ja taiteen äärelle, kuuntelemaan uusinta tietoa kiintymyssuhteista ja kokemaan liikkeen voima.

Lisätietoja esitteestä

Kirjallisuusterapia-lehti vie tanssin pyörteisiin ja luovuuden lähteille

Syksyn 2019 Kirjallisuusterapia-lehden teemana on lukeminen ja kirjoittaminen eri luovien terapioiden muodoissa – tai pikemminkin kirjallisuusterapian ja muiden luovien terapioiden yhdistelmät.

Yhdessä kollegani Helena Hietaniemen kanssa viemme lukijat tanssin pyörteisiin tanssi-liiketerapian ja kirjallisuusterapian yhdistämisen mahdollisuuksia valottaessamme. Liikkeeseen houkuttelee niin satu ”Ruma ankanpoikanen” kuin Kreetalla ohjaamamme omaelämäkerrallisen kirjoittamisen ryhmän jäsenen kokemukset Artemis-jumalattaren seurassa.

Sirpa-Maija Harjunkoski kertoo ekspressiivisen taideterapian ja kirjallisuusterapian yhtymäkohdista ja luovuuden virkistävästä voimasta. Karoliina Maanmieli ja Anja Vanninen kuvaavat päihteitä käyttävien nuorten vanhemmille ohjaamaansa musiikkiterapiaa ja kirjallisuusterapiaa yhdistävää ryhmää ja sen voimauttavaa vaikutusta.

Luovien terapioiden voi katsoa parhaimmillaan muodostavan saumattoman kokonaisuuden, kuin hyvin toimivan yhteisön tai perheen, jossa autetaan ja tuetaan toinen toista ja opitaan toinen toiselta, kuitenkin omat rajat säilyttäen. Tähän saumattomuuteen lienee vielä matkaa suuremmassa mittakaavassa, vaikka yksittäiset toteutukset jo hyvin toimivatkin. Avoimuus säilyttäen on mahdollista päästä eteenpäin. Tästä on hyvänä esimerkkinä tämän vuoden alussa aloitettu yhteistyö luovien terapioiden kesken tavoitteena joskus tulevaisuudessa yhteinen taideterapeutin koulutusohjelma ja ammattinimike. Ennen sen toteutumista kaikki tahot järjestävät ja kehittävät koulutustaan omilla tahoillaan.

Toisena teemana lehdessä ovat sanataide ja runojen terapeuttisuus. Sanataideopetuksen raja kirjallisuusterapeuttiseen toimintaan on veteen piirretty viiva. Lisäksi Päivi Kosonen päättää kolmiosaisen artikkelisarjansa hoitavasta lukemisesta.

Lehdessä muistetaan hiljattain edesmennyttä psykiatri, kirjailija, muusikko ja poliitikko Claes Anderssonia. Hänen otteensa psykiatrin työhön ja kirjoittamiseen on ollut hyvinkin kirjallisuusterapeuttinen, lukemisen ja kirjoittamisen hyvää tekevän vaikutuksen huomioiva. Claes Anderssonin muistokirjoituksen on lehteemme laatinut hänen eduskunta-avustajansa Aija Andersson.

Lehden kirjallisuusterapeuttinen harjoitus ammentaa Anderssonin nimeä kantavasta runosta. Runo ja harjoitus kutsuvat kohtaamaan omat nurjat puolet ja houkuttelevat huumorin avulla esille eteenpäin kantavia puolia meistä jokaisesta. Runon suomennokseksi valittu Leena Sippolan suomennos kirjasta Parantava runo (1985, Tammi) kunnioitukseksi Sippolan uranuurtavaa työtä suomalaisen kirjallisuusterapian parissa.

Lehdestä löytyy tuttuun tapaan kirja-arvioita. Sivunsa saa Juhani Ihanuksen kattavan teoksen Transformative Words arvio. Anja Snellmanin romaani Kaikkien toiveiden kylä vie aistivoimaisesti Kreetan menneisyyteen ja nykyisyyteen ja kertoo ennen kaikkea ystävyyden voimasta. Heli Hulmin Luopumisharjoituksia pohtii irti päästämistä kolmen naisen elämänkohtaloiden kautta. Sari Kortesojan runot teoksessa Stressaantunut koralli haalistuu ja Marja-Leena Mäkelän runot teoksessa Hitaasti huomiseen antavat uskoa sanojen voimasta toipumisessa ja elämänpolkujen tarkastelussa.

Jaana Raution taitto on jo toistamiseen ilo silmälle. Uusi tuttavuutemme paino- ja postitustyössä on tallinnalainen Printon.

Kiitos kaikille kirjoittajille ja lehteä tehneille!

Antoisia lukuhetkiä ja luovuuden lentoa!

Silja Mäki

Kirjallisuusterapia-lehden vastaava päätoimittaja

Lehteä voi tilata osoitteesta jasenasiat.kirjallisuusterapia@gmail.com

Artemis ja tarkan tähtäämisen taito

Hekaten kynän kärjellä -kirjoittajakurssi Kreetan Paleohorassa huipentui tänä vuonna Artemis-jumalattareen, kuten edellisinäkin vuosina. Tällä kertaa Artemis muodostui monelle osallistujalle erityisen tärkeäksi ja nosti esiin merkityksellisiä oivalluksia ja muistoja sekä uskallusta ja rohkeutta.

Antiikin Kreikan mytologioihin ja ennen kaikkea jumalattariin keskittyvä kirjallisuusterapeuttinen ja  omaelämäkerrallinen kurssi toteutettiin Paleohorassa tämän vuoden kesäkuussa kolmatta kertaa, jälleen harrastematkoihin keskittyneen MatkaPaletti Oy:n ja Päivi Tossavaisen siipien suojissa. Ohjaajaparinani oli kirjallisuusterapiaohjaaja Helena Hietaniemi.

Artemis-jumalatar oli Zeuksen ja Leton tytär ja runouden ja parannustaidon jumalan Apollon kaksoissisar. Myytin mukaan kaksoset syntyivät Deloksen saarella. Artemis syntyi ensin ja ryhtyi heti auttamaan äitiään veljensä synnytyksessä. Tästä syystä hän on myös synnytyksen jumalatar, vaikka kuuluukin itse neitsytjumalattariin.

Artemis on kookas ja kaunis metsästyksen ja kuun jumalatar, jonka keskeinen ominaisuus on tarkka taito tähdätä maaliin. Hänet on kuvattu pukeutuneena lyhyeen tunikaan, mukanaan hopeajousi ja selässään viini täynnä nuolia. Hänet on kuvattu myös valon kantajana kädessään soihtu, kuu ja tähdet päätä ympäröimässä. Myyteissä hän asui metsässä, vuorilla ja niityillä ja liikkui nymfien ja metsästyskoirien seurassa.

Psykologisesti Artemis on vahvatahtoinen sisar, päämäärätietoinen ja rohkea tavoitteiden saavuttaja. Hän on itsenäinen, riippumaton, intuitiivinen, vaistonvarainen ja kilpailullinen. Hän voi olla myös omahyväinen ja suvaitsematon korkeiden tavoitteittensa takia, jopa säälimätön ja raivoisa oikeamielisyyden puolustaja, joka toimii ennen kuin ajattelee. Hän on sellaisen nuoren naisen arkkityyppi, joka suuntaa päättäväisesti katseensa henkilökohtaisiin päämääriin. Niinpä mm. feministit ovat ottaneet hänet johtotähdekseen.

Kurssillamme Artemista tutkittiin paitsi kirjoittaen myös tanssi-liiketerapian keinoin, jousiammuntaa mukaillen ja tarkkaa tähtäämistä kokeillen.

Artemis johdatti naiset etsimään elämänsä varrelta aikoja, jolloin heillä on ollut korkeita päämääriä ja uskallusta mennä niitä kohti. He löysivät yhteyden nuoruuden Artemikseensa tai lähtivät tutkimaan Artemista itsessään tässä iässä. Joku sai yhteyden suruunsa siitä, että ei ollut koskaan uskaltanut valita kohdetta ja osua täydellisesti maaliin. Tämä oivallus avasi mahdollisuuden etsiä kohteita tulevaisuudessa.

Yhden ryhmän jäsenen Artemis johdatti isän kohtalon äärelle. Hän oli mielikuvissaan isän mukana sodassa, lähettinä eturintamassa. Isäkin tähtäsi ja osui. Tarkka-ampujat eivät osuneet häneen. Hän palasi neljän nuoremman veljensä kanssa sodasta. Nuoremmat veljet palasivat vahingoittumattomina, isäkin vain sirpaleen haavoittamana. Mielikuvituksen ja liikkeen ja niiden synnyttämien tunnemuistojen avulla osallistuja sai mahdollisuuden löytää ymmärrystä selittämättömälle. Syvälinen kokemus auttoi häntä tuntemaan paremmin isäänsä ja tämän tarinaa. Se toi isän lähemmäksi.

Artemis antoi monelle naiselle vastapainoa äidilliselle Demeter-puolelle ja haavoittuneelle Persefonelle. Artemis auttoi löytämään vahvuutta, itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Toisaalta ne, joilla Artemis on psyykessä vahvana, saattoivat  opetella tienristeyksessä viipymistä ja mielenmalttia intuition ja sisäisen viisauden jumalattaren Hekaten kanssa.

 

Kirjoittamisen ja jumalattarien kanssa seurustelemisen lisäksi matkalla oli aikaa pulahtaa turkoosinsiniseen Libyanmereen, herkutella kreetalaisen keittiön antimilla, istua omintakeisissa kahviloissa ja tavernoissa tai kiivetä kylää vartioivalle venetsialaisaikaiselle Selinon linnoitukselle. Yhteiset retket suuntautuivat bussilla viehättävään pieneen vuoristokylään ja laivalla veden virtausten mukaan muotoaan muuttavalle Elafonissin kahluusaarelle ja illanvietot paikallisiin tavernoihin.

Lisää tietoa Artemiksesta löytyy mm. seuraavista kirjoista:

Bolen, Jean Shinoda (2002) Jumalattaren aika. Naisen kolmas ikä. Suom. Ritva Hellsten. Helsinki: Rasalas.

Lindholm-Kärki, Anne (2007) Unet ja arkkityypit. Naisen sisäiset tiennäyttäjät. Helsinki: Rasalas.

 

 

 

 

 

Kreetalla kirjoitetaan taas Hekaten kynän kärjellä

Hekaten kynän kärjellä

Omaelämäkerrallinen kirjoittajakurssi  Kreetan Paleochorassa 2.-9.6.2019

Tunnistatko itsessäsi Afroditen aistillisuutta ja Heran uskollisuutta? Mitä ominaisuuksia haluat kehittää itsessäsi? Haluatko ottaa Hekaten oppaaksesi elämäsi tienristeyksessä?

Kurssilla tutkitaan omaa elämää muun muassa antiikin Kreikan jumalattarien valossa. Upeat maisemat, kreetalainen kulttuuri sekä tuoksu-, maku- ja tuntoaistimukset tarjoavat elämyksiä ja siivittävät kirjoittamista. Hotelli sijaitsee pienessä viehättävässä kylässä Kreetan etelärannikolla, aivan meren rannalla.

Luovaa kirjoittamista, kirjallisuusterapiaa ja taruterapiaa yhdistävällä kurssilla on mahdollista valita lähestymistavaksi joko tavoitteellisempi kirjoittaminen tai itseä hoitava puoli.

Ohjaajina toimivat psykoterapeutti, kirjallisuusterapeutti Silja Mäki ja toimittaja, kirjallisuusterapiaohjaaja Helena Hietaniemi.

Tule nauttimaan Kreetan lämmöstä ja tee matka sisimpääsi!

Lisätietoja esitteestä ja www.matkapaletti.fi

Kauneudesta – ja sisäisestä kauneudesta

Mitä on kauneus? Korostuuko se tosiaan nykyaikana enemmän kuin koskaan? Miten löytäisimme yhteyden sisäiseen kauneuteemme, omaamme ja toisten?

Länsimainen kauneusihanne tulee pitkälti antiikin Kreikasta. Kuvankaunis rakkaudenjumalar Afrodite tai musiikin ja runouden jumala Apollo piirtyvät patsaina mieleemme. Kuka ei tunnistaisi puolialastonta Afroditeä, jota kangas verhoaa viettelevästi, jotain peittäen, paljon paljastaen?

P1100921

KUVA: Afroditen kuva Kreetan kurssilla kokoontumispaikkamme pation pylvääseen kiinnitettynä

Mistä kertoo kovin paljon kuvattu ja toistettu päätön Afrodite-patsas? Onko se vain fakta, että vanhoista patsaista ovat ulokkeet kuten kädet ja pää ajan saatossa usein murtuneet pois, vai kertooko se naiskuvasta, jolla päätä ei tarvitse tai saa olla?

Mistä kertoo se, että juuri Afrodite lienee tunnetuin antiikin Kreikan jumalatar? Hän on monipuolinen hahmo. Hän on rakkauden, kauneuden – myös sisäisen kauneuden – ja seksuaalisuuden jumalatar. Hänet voi nähdä vapaan rakkauden apostolina ja luovuuden synnyttäjänä.

Luonteeltaan Afrodite ei ole kuitenkaan kaikin puolin ihailtavin, kuvataanhan hänet monissa myyteissä melkoisen itsekeskeiseksi hahmoksi, jonka suurta huvia on saattaa milloin mikäkin jumala rakastumaan toiseen jumalaan tai kuolevaiseen ja myös kuolevaiset keskenään. Hän saa tempuillaan aikaan monenmoista sekaannusta ja mustasukkaisuutta, surua ja tuskaa. Toisaalta syntyy kiinnostavia hahmoja kuvaamaan ihmiselon eri puolia. Afroditen toiminnan voi nähdä myös hyvähtahtoisuutena, haluna auttaa ihmisiä rakastumaan. Liekö takana idea ihmiskunnan hedelmällisyyden ja jatkuvuuden takaamisesta?

Afrodite on mytologian mukaan itse naimisissa ramman tulen jumalan Hefaistoksen kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole lapsia. Sen sijaan hänellä on lapsia useiden muiden kanssa, jumalien ja kuolevaisten. Tämän kautta Afroditen toiminnan voisi lukea tavaksi kompensoida omaa kohtaloa.

Antiikin aikaista Kharitonin kirjoittamaa Kallirhoea (suomennos 1983, WSOY) pidetään maailman vanhimpana rakkausromaanina. Se on arvioiden mukaan kirjoitettu ajanlaskumme alun tienoilla ja kuvaa  aikaa 400 eKr. Kirja kertoo kuvankauniista naisesta, Kallirhoesta, johon kaikki miehet ehdoitta rakastuvat. Miehet ovat valmiita monimutkaisiin juoniin, jopa sotiin, saadakseen haluamansa.

Kauneuden korostaminen kirjassa saa nykylukijan jo hieman ärtymään. Eikö Kallirhoella ole muita ominaisuuksia lainkaan? Missä ovat sisäinen kauneus, avuliaisuus ja jalo luonne?

Toisaalta Kallirhoe on ajalleen tyypilliseen tapaan myös tarina, jossa uskollisuus rakastettua kohtaan kestää ja rakastavaiset, Kallirhoe ja Khaireas, saavat lopulta monien seikkailujen jälkeen toisensa.

Afrodite toistuu Kallirhoessa tiuhaan. Häntä rukoillaan toimimaan oman edun mukaisesti ja kiitetään, kun hän on ollut suosiollinen. Häntä melkeinpä moititaan, jos hän ei ole toiminut toiveiden mukaan. Kaunis Kallirhoe jopa sekoitetaan Afroditeen, jonka miehet luulevat tulleen lihaksi Kallirhoen astuessa esiin.

Kauneuden ihannointi ei siis ole uusi piirre.

Vanhassa kansansadussa Siili-Jussi seikkailee hahmo, joka on puoliksi ihminen, puoliksi siili. Tuo rujo hahmo luo lopulta yltään siilinnahkansa, jonka alta paljastuu kaunis valkoinen ihmiskeho, nuori mies. Tämä on mahdollista vasta, kun prinsessa on uskaltautunut kiintymään häneen piikeistä huolimatta, ehkä rakastumaankin. Satu lienee kaunotar ja hirviö -satuaihelman varhainen versio, joskin siinä on myös paljon muita ulottuvuuksia.

Siili-Jussi-satua kirjallisuusterapeuttisessa ryhmässä käyttäessäni on herännyt kysymys, miksi siilin pitää muuttua kauniiksi ihmiseksi. Eikö hän kelpaa sellaisenaan? Vai onko symbolisesti kysymys sisäisen kauneuden, ihmisen aidon olemuksen esille tulosta? Onko sadussa lopulta paljon suurempaa viisautta kuin antiikin ajan romaaneissa ja jopa myyteissä? Piikkien on tulkittu kuvastavan myös suojakuorta, jonka olento on joutunut kehittämään itselleen vaikeiden kokemusten vuoksi. Vieläkin kuulee sanottavan, että joku on piikit pystyssä.

Hekaten kynän kärjellä -kurssilla kesäkuussa 2017 Kreetalla veimme ohjaajaparini Helena Hietaniemen kanssa osallistujat ihanaiselle Elafonissin kahluusaarelle tutustumaan Afroditeen itsessään. Heille tarjoutui tilaisuus tutkailla omaa kauneuttaan ja seksuaalisuuttaan lämmön helliessä ja vapauttaessa. Tuntumani oli, että moni sai samalla yhteyden sisäiseen kauneuteensa, mahdollisuuden opetella hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, muotoineen ja uurteineenkin.

Kaunis ja vapauttava oli Afroditen tanssi, tanssi huivien kanssa veden rajassa. Aiemmin havaitut siilin piikit olivat pudonneet jokaiselta pois. Uusi nahka saattoi olla vielä hieman arka tuulelle ja auringolle, mutta se ei estänyt tanssimasta. Tanssin jälkeen kirjoitettiin.

Afrodite on toki vain yksi puoli naiseudesta – vai pitäisikö sanoa ihmisyydestä. Antiikin Kreikan jumalista ja jumalattarista löytyy paljon muitakin ominaisuuksia ja arvoja. Jumalat ja jumalattaret täydentävät toisiaan ja muodostavat yhdessä kuvan kokonaisesta ihmisestä – niine piirteineen, joita kullakin on ja joita kukin haluaa itsessään kehittää.

Toivottavasti me kaikki voimme löytää Afroditemme siilin piikeistä huolimatta ja niiden alta. Kauneudessa tai sen tavoittelussa ei ole mitää pahaa tai tuomittavaa. Se voi olla monenlaista. Sisäistä kauneuttamme voimme ainakin siinä mielessä koulia, että emme olisi Afroditen juonivan ja laskelmoivan puolen kaltaisia saati, että etsisimme huvia toisten manipuoloinnista ja ikäviin tilanteisiin saattamisesta. Kauneutta on ainakin siinä, että pyrkii olemaan hyvä itselleen ja toisille – eikä kumpikaan onnistu ilman toista. Pitäkäämme päämme. – Ja nauttikaamme kauniista kesämekoista, kunnes taas joudumme kääriytymään turkkeihimme kylmältä suojaan.

P1110495

KUVA: Etualalla Afroditen temppelin rauniot Rodoksen vanhassa kaupungissa, jossa vierailin kesällä haistelemassa antiikin aikaisia tuulahduksia.

Isossa kuvassa ylhäällä Hekaten kynän naiset Elafonissin kahluusaarella Kreetalla

Persefone johdatti Manalaan Kreetan kirjoittajakurssilla

Persefone johdatti Manalaan ja sieltä pois

Naiset istuvat kalliolla tai venetsialaisen ajan linnoituksen jäämien reunalla kirjoittamassa. Alhaalla levittäytyy jyrkkä pudotus mereen. He matkaavat oman elämäsä Persefone-kokemukseen, jonka jälkeen mikään ei ollut enää ennallaan. Jollakin se oli seksuaalinen herääminen, toisella rankempi putoaminen elämän realiteetteihin, joillakin kokemus, jota ei kenellekään soisi. Manalasta tullaan pois, ja on mahdollista lähteä etsimään tasapainoa Manalan ja maan päällisen elämän välillä, elämän synkkien ja valoisia puolien välillä. Viattomasta neidosta Manalan kuningattareksi kasvanut Persefone löytää paikkansa naisena eri rooleissaan.

Olin kesäkuun alussa kolmatta kertaa ohjaamassa omaelämäkerrallisia kirjoittajia Kreetalla. Tällä kertaa ohjaajaparinani oli toimittaja, kirjallisuusterapiaohjaaja Helena Hietaniemi ja matkan järjestäjänä matkatoimisto Matkapaletti. Kiitos paljon Helenalle ja MatkaPaletin Päivi Tossavaiselle! Kohteena oli viehättävä Paleohoran kylä Kreetan eteläpuolella, lounaan suunnassa.

Teemanamme oli edellisiä kursseja vielä vahvemmin antiikin Kreikan mytologia ja etenkin sen jumalattaret. Päärooliin nousi Persefonen myytti. Persefonen matka Manalaan mahdollisti monenlaista nuoruuden ja aikuisuudenkin rankkojen kokemusten kohtaamisen ja työstämisen. Myytin toisen tärkeän jumalattaren, äitiyden ja viljan jumalattaren Demeterin myötä oli hedelmällistä tutkailla äidin rooliaan ja masennustaan, myyttistä vaellusta etsimässä kadonnutta tytärtä. Vaelluksen päätteeksi ja saatuaan tyttärensä kesäajaksi takaisin Demeter antoi taas viljan kasvaa.

Viisaus löytyi myytissä ja kurssillamme sekä Persefonea että Demeteriä tukeneesta Hekatesta, intuition ja kolmen tien jumalattaresta, joka näkee yhtä aikaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden.

Matkaan mahtui myös laivaretki Elafonissin kuuluisalle kahluusaarelle, jossa osallistujat saivat paitsi uida ja nauttia kauniista maisemasta myös tutkia tanssin ja kirjoittamisen keinoin Afroditen ominaisuuksiaan, naisellisuuttaan ja seksuaalisuuttaan.

Viikon aikana syntyi monia hienoja tekstejä ja avauksia siihen, miten niiden kanssa voisi jatkaa. Osalle tärkeämpää oli kokemusten työstäminen kirjallisuusterapeuttisesti ja keskustelut toisten kanssa.

Tietysti matkaan kuuluivat myös auringon lämpö, uiminen kirkkaan turkoosissa Libyan meressä ja jylhät vuorimaisemat. Meitä ihastuttivat herkullinen kreetalainen ruoka, paikallinen musiikki ja hotellin puutarhan monet ihmeelliset kukat hibiskuksesta oleanderiin ja kärsimyskukkaan sekä appelsiinipuut.

Kiitos, jumalattaret! Ensi kesänä kohtaamme taas.

 

 

 

 

 

Kreetan lämpöön kirjoittamaan

Hekaten kynän kärjellä

Omaelämäkerrallinen kirjoittajakurssi Kreetan Paleochorassa 4.-11.6.2017

Tunnistatko itsessäsi Afroditen aistillisuutta ja Heran uskollisuutta? Mitä ominaisuuksia haluat kehittää itsessäsi? Voisitko ottaa Hekaten oppaaksesi elämäsi tienristeyksessä?

Kurssilla tutkitaan omaa elämää muun muassa antiikin Kreikan jumalattarien valossa. Upeat maisemat, kreetalainen kulttuuri sekä tuoksu-, maku- ja tuntoaistimukset tarjoavat elämyksiä ja siivittävät kirjoittamista. Hotelli sijaitsee pienessä viehättävässä kylässä Kreetan etelärannikolla, aivan meren rannalla.

Luovaa kirjoittamista, kirjallisuusterapiaa ja taruterapiaa yhdistävällä kurssilla on mahdollista valita lähestymistavaksi joko tavoitteellisempi kirjoittaminen tai itseä hoitava puoli.

Nauti Kreetan lämmöstä ja tee matka sisimpääsi!

Ryhmä täyttyy nyt vauhdilla. Vielä voit kysellä vapaita paikkoja.

Lisätietoja esitteestä

Lisätietoja MatkaPaletin sivuilta https://www.matkapaletti.fi/kirjoittajamatkat

kreetan-esitteeseen-1

 

Keravan sanataidekoulu 20 vuotta

Keravan sanataidekoulun 20-vuotista taivalta juhlittiin 8.10.2016 Keravan kirjaston Satusiivessä. Tilaisuus oli samalla sanataidekoulun itsenäisen ajan päätösjuhla, sillä alkusyksystä sanataidekoulu siirtyi toimimaan Keravan opiston alaisuudessa. Se oli myös päätös minun kaudelleni sanataidekoulun lasten, nuorten ja aikuisten ryhmien ohjaajana –  ainakin jatkuvien talviryhmien. Voi toki olla, että yhteistyö jatkuu joidenkin ryhmien ja tempausten osalta jatkossakin.

Seuraavassa sanataideohjaajakollegani ja Keravan sanataidekoulun puheenjohtajan Anne Tarsalaisen juhlapuhe.

JUHLAPUHE

Keravan sanataidekoulu täyttää 20 vuotta

”Saniksemme sai alkunsa toimittaja Johanna Korhosen ajatuksesta järjestää lapsille ohjattua toimintaa sanataiteen parissa. Idean tähän hän oli saanut Vantaan sanataidekoulusta 1990-luvun puolivälissä.

Toimittaja Helena Hietaniemi innostui Johannan ideasta, ja vuonna 1996 käynnistyikin ensimmäinen 7-10-vuotiaiden ryhmä. Lasten sanataideryhmä kokoontui viikoittain taidepäiväkoti Konstin piharakennuksessa, jota kutsuttiin taidetaloksi.

Helena kertoo saniksen alkuajoista näin: ”Taidetalo oli mukava paikka metsän vieressä. Jokainen lapsi etsi oman puunsa, jonka luokse palattiin myöhemminkin. Omasta puusta tuli ystävä, jolle luotettiin salaisuudet, ilot ja surut sadun ja tarinan keinoin. Niistä sitten kirjoitettiin ja tekstit luettiin. Syntyi satuja, syntyi luontomuistoja. Tärkeää oli, että jokainen lapsi tuli nähdyksi ja kuulluksi.”

Helena ohjaa nykyään terapeuttista kirjoittamista aikuisille Keravan opistossa. Hän toteaa olevansa samoilla jäljillä kuin ohjatessaan lapsia 20 vuotta sitten. Hän  sanoo, että me koostumme lapsuudesta lähtien siitä, mitä koemme ja mitä muistamme. ”Muistamme päivistämme hetket ja elämästämme kokemukset, joihin liittyy voimakkaita tunteita – pelkoa, vihaa, surua ja hyvää oloa, rakkautta ja iloa. Koostumme myös siitä, mitä unohdamme. Kirjoittamalla voi muistaa ja vahvistaa itseään.”

Silja Mäkeen Helena ja Johanna tutustuivat sanataideohjaajien kesäkurssilla, kun sanataidekoulu oli toiminut pari vuotta. Äidinkielenopettajan koulutuksineen ja päiväkodissa erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa työskennelleenä Silja tuntui juuri sopivalta henkilöltä jatkamaan Helenan aloittamaa työtä. Silja kehitti sanataidekoulun toimintaa edelleen. Mukaan tulivat aikuisten kirjallisuusterapeuttiset ja omaelämäkerralliset ryhmät. Näitä Silja jatkaa nyt oman yrityksensä puitteissa Helsingissä.

Siljan jälkeen Vuokko Hurme ja Eija Reinikainen ovat toimineet myös menestyksekkäästi lasten ja nuorten sanataideryhmien ohjaajina.

Sanataidekoulussa on järjestetty nuorille kesäkursseja Onnenkukkulalla, vanhassa viehättävässä omakotitalossa. Joillakin kursseilla on yövyttykin. Lisäksi on ollut kursseja erityisillä teemoilla, kuten laululyriikasta, lehtikirjoittamisesta ja kauhukirjallisuudesta. Nuoret ovat julkaisseet tekstejä kirjaston Lukutoukka-lehdessä ja Keski-Uusimaassa. Lisäksi on julkaistu useampi antologia. Nuoret ovat esiintyneet erilaisissa kirjaston tilaisuuksissa, kuten Pohjoismaisilla kirjastoviikoilla ja Juuret-tapahtumassa.

Unohtumattomia elämyksiä sanataidekoulu on tarjonnut Kreetaölla pidetyillä aikuisten omaelämäkerrallisen kirjoittamisen kursseilla, joita olen ohjannut yhdessä Siljan kanssa.

Minä tulin mukaan Keravan sanataidekoulun toimintaan kymmenen vuotta sitten. Ilman sanista olisin jäänyt vaille monia huikeita taide-elämyksiä. Nuorten runot, pienoisnovellit ja pidemmät tarinat jaksavat ihastuttaa vuodesta toiseen. Yhdessä olemme tehneet myös näytelmiä ja Kiltti tyttö -nimisen elokuvankin.

Juuret-kirjallisuustapahtuma on niin ikään Johanna Korhosen idea, jota sanataidekolu oli järjestämässä yhdessä kirjaston, kulttuuritoimen ja muutaman kulttuurijärjestön kanssa peräti kymmenen kertaa. Juuret-tapahtumaan kutsuimme kiinnostavia kirjailijavieraita. Saniksen nuorille on varmasti jäänyt mieleen yhteisesiintyminen Jenni Haukion kanssa.

Tänä syksynä sanataidekoulun toiminta siirtyy Keravan opiston alaisuuteen, jossa toiminta jatkuu yhtä värikkäänä ja iloisena kuin ennenkin.

Lämmin kiitos Keravan sanataidekoulun perustajille ja kaikille toiminnassamme mukana olleille!

Anne Tarsalainen

 

KUVASSA: Anne Tarsalainen ja Silja Mäki sekä sanataidekoulun oppilailta kiitokseksi saatu suklaarasia.