LASTEN JA NUORTEN KIRJALLISUUSTERAPEUTTISET SANATAIDERYHMÄT

Kaipaako lapsesi tukea oppimisen, kielellisen kehityksen, vuorovaikutustaitojen tai tunne-elämän taitojen saralla? Onko hän kuitenkin ”liian terve” saadakseen apua julkiselta taholta? Puuttuuko lapseltasi mielekäs harrastus?

Katinka lasten ryhma. vahvempi valotusJPG

Kirjallisuusterapeuttiset sanataideryhmät on tarkoitettu erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille, joilla on lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen vaikeuksia, kielellisen kehityksen vaikeuksia, vuorovaikutuksen hankaluuksia, oppimisen vaikeuksia, tunne-elämän ongelmia, autistisia piirteitä tai Aspergerin oireyhtymä.

Kirjallisuusterapeuttisen sanataideryhmän tavoitteet ovat kolmenlaiset:

Oppimisen ja itsetunnon kasvuun liittyvät tavoitteet:
Oppiminen ja kielelliset taidot paranevat ja itsetunto kohenee, kun lapsi saa onnistumisen kokemuksia. Ryhmässä olemisen taidot karttuvat.

Terapeuttinen tavoite:
Vaikeiden asioiden käsittely mahdollistuu tarinoiden kirjoittamisen tai kertomisen sekä keskustelun ja kokemusten jakamisen avulla.

Yhteisöön kuulumisen tavoite:
Jäsenet saavat sanataideryhmästä itselleen harrastuksen ja sen kautta yhteisöön kuulumisen kokemuksen.

(Silja Mäki 2009: Sanataide herättää tunteet ja unelmat. Teoksessa Mäki, S. & Arvola, P. (toim.) Tarina tukee lasta. Opas lasten ja nuorten kirjallisuusterapiaan 2. Duodecim, 2009, 220–253.)

Ryhmissä innostetaan lapsia ja nuoria kuuntelemaan ja itse keksimään tarinoita sekä sen myötä lukemaan ja kirjoittamaan. He saavat lähteä liikkeelle omista kiinnostuksen kohteistaan, jollaisia voivat olla vaikkapa dinosaurukset tai nykypäivän Hello Kittyt, Barbiet, Angry Birdit ja teinininjakilpikonnat tai nuoria kiehtovat fantasiahahmot. Vähemmän kirjallisesti suuntautuneille isommille lapsille ja nuorille hedelmällinen lähtökohta saattavat olla sarjakuvat ja musiikki. Vähitellen ryhmien jäseniä johdatellaan kohti laajempaa kirjallista kenttää.

Samalla edellisen kanssa lapsille ja nuorille tarjotaan mahdollisuus käsitellä kasvua, kaverisuhteita ja muita kullekin ajankohtaisia asioita, myös kipeitä tunteita. Ryhmissä nousevat usein esiin kiusatuksi tulemisen ja erilaisuuden kokemukset, joita käsitellään yhdessä turvallisessa ilmapiirissä ja etsitään keinoja haasteiden kanssa selviämiseen.

Kirjallisuusterapeuttisten ja muiden luovien menetelmien, draaman ja vertaiskokemusten avulla lapsia ja nuoria houkutellaan menemään kohti haasteellisia aiheita ja tunteita. Samalla he saavat mahdollisuuden levähtää tarinoiden maailmassa ja myös pitää hauskaa. Kirjoitustaito ei ole olennainen seikka; tarinoita voidaan kertoa ja tallentaa saduttamalla.

Kunkin kohderyhmän mukaan toiminnan sisältöä painotetaan sen jäsenille tarpeellisella tavalla. Esimerkiksi kielellisen kehityksen ja kirjoittamisen vaikeuksien kohdalla painopistettä suunnataan näiden taitojen harjoittamiseen. Tunne-elämän vaikeuksien yhteydessä toimintaa voidaan painottaa erityisesti satujen terapeuttiseen käyttöön. Nuorten kohdalla teemat ja materiaalit mietitään heidän lähtökohdistaan. Jo sanataiteellinen toiminta itsessään kuntouttaa ja vahvistaa lapsia ja nuoria ottamaan elämää haltuunsa ja nauttimaan siitä.

Samalla idealla voidaan toteuttaa myös fyysisesti sairastuneiden lasten ja nuorten ryhmiä (esim. syöpä, reuma, diabetes). Ryhmät ovat mahdollisia niin ikään esimerkiksi avioerolapsille tai lapsille, jotka ovat menettäneet läheisen ihmisen tai joiden läheinen ihminen on sairastunut vakavasti.

Satusampo kirjallisuusterapeuttinen sanataideryhmä Kerava syksy 2013


Äiti ja prinssi

Talossa oli neljä lasta ja yksi aikuinen. Noita tuli taloon. Noita sanoi: ”Valitse joku lapsista.” Äiti ei osannut päättää. Äiti meni linnaan. Siellä oli prinssi. Se kysyi siltä apua. Prinssi auttoi ja halkaisi noidan puukolla. Noita huusi aai. Sitte se kuoli. Äiti ja prinssi meni kotiin ja neljä lasta. Ne nukku. Susi söi yhden niistä lapsista. Prinssi laukkas hevosella perään ja tappoi suden. Ihmiset meni kotiin. Äiti ja prinssi meni naimisiin. Sen pituinen se.

Heini Mäkelä, 7, sadutettu satu. Julkaistu Silja Mäen ohjaaman Vantaan sanataidekoulun kirjallisuusterapeuttisen sanataideryhmän Susikoira-lehdessä, 2001.


Timantit ovat ikuisia sanotaan

auringonsäteet loihtivat
hangen timantit esiin
poimin ne taskuuni

ja ojennan ne tytölle
joka iski kadun kulman
takaa minulle silmää

liekö madonna vai magdalena
timantit ovat ikuisia sanotaan
vain pienen hetken

kaikki rakkaus suojaa
sinua surua vastaan

taivas niin kirkas
että kaikki sulaa valoon

varis seisoo aforismin päällä
kikattaa ja heiluttaa pyrstöään
kuin stadilainen ilotyttö

sydämen seudulla ja
pään sisällä puhuva aikakone

minä astun maailmaan
ja kuva häviää

Jesse Cousin

Jesse Cousin julkaisi 20-vuotiaana omakustannerunokokoelman Omat polut (Kirja kerrallaan 2010), josta tämä runo on. Jesse kertoo kokoelman juurien olevan Silja Mäen ohjaamassa HERO:ssa kokoontuneessa kirjallisuusterapeuttisessa sanataideryhmässä, jonka jäsenenä hän oli 14-vuotiaana.


silja.maki@saunalahti.fi
050 313 1027